Tämänpäiväinen kielipläjäys koulussa oli verbi sattua. Opettajainhuoneen väestä jokainen käsitti ja käytti verbiä eri tavoin. Ei mikään ihme siis, että informaatio joskus välillä tökkii.
Savolainen matematiikan opettaja kysyi: ”Sattuuks siulle, että piet tunnin ensi viikolla?” Samoin entinen vahtimestarimme aikoinaan kysyi monistettuaan jollekin kokeita: ”Onks nää monisteet sattuvat”. Kun katsoin ihmetellen, jatkoi hän: ”No, sano nyt, sattuuks ne siulle?”
Näillä lauseilla halutaan kysyä, sopiiko minun pitää tunti tai ovatko monisteet hyvät ja sopivat.
Länsisuomalainen jäi ihmettelemään äskeisiä lauseita. Mutta suu loksahti auki vuorostaan hämäläisiltä ja savolaisilta kollegoilta, kun lausahdin: ”Tähän koneeseen ei sitten saa sattua!”
Tarkoitin, että siihen ei saa koskea, kuten itäsuomalaiset sanoisivat.
Itäsuomalainen käsittää lauseen ”Kaatuessa tuli haava ja nyt sattuu polveen” siten, että polvi on nyt kipeä, siihen koskee. Länsisuomalainen ei koskaan käytä sattua-verbiä tuossa yhteydessä, vaan sanoo aina: ”Polveen ottaa/tekee kipiää”. Paitsi nykyään tietysti käsitteet sekoittuvat murteiden lähetessä toisiaan.
Nykysuomen sanakirja ja sen jatko-osa Synonyymisanakirja antavat sattua-verbille vaikka mitä muitakin merkityksiä. Tässä päämerkityksiä:
osua, iskeytyä,törmätä: Luoti sattui maaliin. Isku sattui rintaan. Tässä esimerkissä voi merkitys olla siis kahdenlainen.
sattumalta joutua jhk: Vastaani sattui naapurin isäntä.
sattumalta tulla tehneeksi: Satuin tulemaan parhaaseen aikaan.
tapahtua, käydä: Sattuipas ikävästi.
tehdä kipeää, jomottaa: Hampaan poraaminen sattui niin vietävästi.
Koskettaa ja tehdä kipeää onkin itse asiassa sama asia: Kun pallo sattui polveen, nyt polveen sattuu. Kun hän sattuu minuun, minuun saattaa sattua, tai kun hän koskee minuun, minuun koskee!
4 kommenttia:
Mielenkiintoista miten lähellä toisiaan olevilla alueilla ilmaisut muuttuvat. Lounais-Suomessa ei tee koskaan kipiää, se sattuu. Sen lisäksi voi tapahtua, se sattus näi.
Minusta on mielenkiintoista sekin, miten sama sana eri puolilla Suomea voi merkitä ihan eri asiaa.
Savossa on vielä erikoinen auttaa-verbin käyttökin. Mainitsemani vahtimestari saattoi kysyä monistepinoa ojentaessaan myös näin: "Auttaaks nää?" Tuolla hän tarkoitti, tuliko monisteista hyvät eli sellaiset kuin olin tarkoittanut.
Olipa hämmentävää, mutta kieltämättä kiinnostavaa. Lähes jokainen tekstisi alun esimerkki minulle outo ja uusi. Sattumalta.
Sen sijaan nuo sanakirjan esimerkit tajusin heti. Huh helpotusta :)
Minusta on alkanut tuntua yhä suuremmalta ihmeeltä, että ihmiset ylipäätään pystyvät kommunikoimaan. Vaikka itse olen Länsi-Suomesta, isä karjalainen, olen opiskellut Tampereella, asun Itä-Suomessa, sukulaisia ja tuttavia on ympäri Suomea, silti tulee tämän tästä eteeni outoja ilmauksia ja sellaisia, että saa jäädä ihmettelemään.
Mitenkähän on ylipäätään mahdollista käsittää vieraita kieliä, kun äidinkielikin tuottaa pään raapimista.
Lähetä kommentti