maanantai 22. syyskuuta 2008

Ottaako vaimonsa vai hänen vaimonsa


Näyttää olevan ihmisille se ja sama Suomessa, ajaako omalla vai toisen autolla vai hyppääkö oman vai toisen vaimon sänkyyn.
Juuri hiljattain kerrattiin koulussa taas ruotsin pronomineja sin–sitt–sina ja hans-hennes. Vaikea tuntuu olevan tehdä eroa niiden käytön välillä. Ei auta, jos yritän neuvoa, että sehän menee ihan kuin suomessakin. Oletetaan, että on kaksi miestä, Kalle ja Ville. Kallella on auto, mutta Villellä ei ole. Kalle ajaa autollansa/autollaan (=sin). Lauseessa ei ole hänen-sanaa missään, ei liioin käytetä sitä. Ja sitä paitsi auto on hänen omansa. Mutta joskus myös Ville ajaa hänen (=hans) autollaan, kun ei kerran omaa ole.

Tuo neuvo ei vain auta yhtään. En tiedä, miten muualla päin Suomea sanotaan, mutta ainakin täällä oppilaat väittävät minulle aina, että kyllä voi sanoa suomen kielessä: Kalle ajaa hänen autollaan, (kun siis omallaan ajaa). Kielessä alkaa hämärtyä –nsa ja hänen. Ei ihme, hämärtyväthän nuo omistussuhteet muutenkin. Ei aina ole varmaa menikö Ville hotelliin vaimonsa vai hänen vaimon kanssa.

Olen aina ihmetellyt, miksi tuo asia on vaikea käsittää, mutta ilmeisesti englannin ylivalta taas tunkee joka kieleen. Englannissahan ei ole mitään väliä, menikö oman vaimonsa kanssa vai toisen: He went with his wife voi merkitä omaa tai toisen vaimoa. Saksalaisillakaan ei ole tässä eroa: Er ging mit seiner Frau, ei mitään väliä, oli sitten kyseessä oma tai vieras vaimo. Mutta suomessa samoin kuin ruotsissa silläkin asialla sentään on vielä väliä.

6 kommenttia:

Lankakomero kirjoitti...

Tämä on varmaan vahvasti murresidonnainen juttu, sillä "Ville ajaa hänen autollaan." yksittäisenä lauseena antaa minullekin mielikuvan, että Ville omalla autollaan ajaa.
Olen Pohjois-Kymenlaakson, Etelä-Savon ja Päijät-Hämeen kielialueitten risteyskohdasta. Selittäisitkö lisää ilmausta "hänen vaimo", kun se minusta vaatii kieliopin mukaan omistusliitteen -nsa vai onko tässä joku erityistapaus kyseessä. Tämä-sanan käyttö olisi monesti selkeämpää, esim. "Ville petti Kallen ja meni hotelliin tämän vaimon kanssa".

kirlah kirjoitti...

Kyllä omistusliite on vielä suomen kielessä olemassa, vaikka puhekielessä se alkaa hävitä, varsinkin Etelä-Suomen puhekielessä.

Yksi syy omistusliitteen häviämiseen on mielestäni se, että ulkomaalaiset jättävät ne sanomatta ihan vain helppouden vuoksi. Kaikkihan ymmärtävät asian kuitenkin.
Itse jätin sen pois kyseisestä esimerkistä selvyyden vuoksi.

Totta, suomen kielessä pitäisikin olla tämä-sana mainitsemassasi yhteydessä, mutta sen ymmärtäminen on monista oppilaista tosi vaikeaa.

Mutta miltä kuulostaa seuraava: Kallella on auto. Kalle ajaa hänen autolla(an) iltaisin.
Tämä on juuri niitä tapauksia, joissa oppilaiden mielestä ei ole mitään vikaa. Ja näin ollen ruotsin sin-rakennetta on vaikea ymmärtää.

Lankakomero kirjoitti...

Puhekielessä tietenkin omistusliite jää useimmiten pois, mutta kirjoitetussa asiatekstissä sitä kuitenkin pitäisi mielestäni ehdottomasti käyttää.

Minulle taas lause, jossa käytetään tämä-pronominia on selvä ja heti ymmärrettävä sen enempää ajattelematta, mutta hän-sanan kohdalla tällaisissa tapauksissa joudun pysähtymään ja kelaamaan, että kumpaakos nyt tarkoitettiinkaan. Sääntö, että tämä-pronominilla viitataan jälkimmäisenä mainittuun on mielestäni niin helppo muistaa. Vähän aikaa sitten eräässä kirjassa oli aina käytetty juuri tuota hän-pronominia, kun minusta olisi pitänyt käyttää tämä-pronominia ja miehelleni vaahtosin, että tämä kääntäjä ei osaa näköjään ollenkaan käyttää tämä-sanaa. Sin-rakenne on minusta aina ollut ihan selvä, kun olen mieltänyt, että se tarkoittaa jotakin omaa.

Itselleni se väärä tulkinta hän-sanan kanssa saattaa tulla vain luettaessa tekstiä. Jos itse kirjoitan tulee lauseet oikein, sillä en vain yksinkertaisesti käytä hän-sanaa noin. Jonkinlainen alueellinen juttu siis ilmeisesti. Esimerkkisi "Kallella on auto. Kalle ajaa hänen autollaan iltaisin." tulkitsisin, että Kalle ajaa autollaan, kun kerran ensin kerrotaan että hänellä auto on. Jos lauseet olisivat "Villellä on auto. Kalle ajaa hänen autoaan.", niin silloin saattaisin ehkä ymmärtää, että Kalle ajaa Villen autoa, mutta saattaisin myös tulkita tuon, että molemmilla on autot ja Kalle ajaa omaansa. Tuossakin tapauksessa itse siis kirjoittaisin, että Kalle ajaa Villen autoa tai muotoilisin lauseen kokonaan toisin. Sen sijaan lauseet: "Ville pyytää Kallea ajamaan autoaan." ja "Ville pyytää Kallea ajamaan hänen autoaan." ovat selviä ja heti ymmärrettäviä. Kannattaisikohan sinunkin panna Ville ja Kalle samaan lauseeseen, jos sitten menisi asia paremmin perille. Tähän hän-sanan kieliopin vastaiseen tulkintaan vaikuttaa varmasti myös esim. näytelmän nimi "Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti."

kirlah kirjoitti...

Huh, tämä asiahan ei ole noin yksinkertainen. Vaatii uuden postauksen, kunhan ehdin.

Rita kirjoitti...

Muistui mieleen tekstiäsi lukiessani:

Tämä oli minulle aikanaan uusi hassu kielenkäytön ilmiö oppilaitteni suusta kuultuna: "Mä unohdin mun kirjan mun pöydälle kun mä tein mun läksyjä."

Toisaaalta kätevä tyyli, pakko myöntää :D

Kun suomen kieleen vielä saataisiin his/her vastineet.

kirlah kirjoitti...

Rita: Onhan se kätevä tyyli, mutta tuntuu tosi ärsyttävältä. Varmaan sadan vuoden kuluttua kaikki puhuvat vain mun ja sun sekä ilman possessiivisuffiksia.

Mutta toivottavasti meille ei tule tuota his/her -erottelua. Yrittäväthän ruotsalaisetkin päästä eroon erottelusta, kun ehdottavat suomen mallin mukaan hen-pronominia han/hon-sanojen tilalle.