torstai 11. syyskuuta 2008

Mihin Monacoon


Pitkään Saksassa asunut entinen kollegani valitteli ja hämmästeli, että suomalaiset nimittävät saksalaista uskonpuhdistajaa Martin Lutheria nimellä Martti Luther. Tai että Ranskan kuninkaat ovat meillä Ludvigeja, vaikka heidän oikea nimensä on Louis ja Ruotsin kuninkaat ovat Kaarleja ja Kustaita.
Miksi kuitenkaan Espanjan kuningas Juan Carlos ei ole Juhani Kaarle?

Eivät suomalaiset ole tässäkään asiassa sen kummallisempia kuin muutkaan kansat. Kaikissa kielissä ovat historiallisten henkilöiden nimet sopeutuneet satojen vuosien kuluessa kunkin kielen omiin lainalaisuuksiin.
Nyt kuitenkin kielenhuollossa on otettu kanta, että uusista nimistä ei tällaisia sovinnaisnimiä enää oteta käyttöön. Vanhat historialliset nimet kuitenkin jätetään.

Henkilönimiä tavallisempia ovat kuitenkin sovinnaiset paikannimet kuten Tukholma, Tallinna, Lontoo jne. Kansainvälinen suositus nykyään on, että paikannimistä käytettäisiin maan omakielistä nimeä. Tällainen tarve on tullut kansainvälistymisen ja jokapäiväisten kontaktien myötä. On hankalaa, kun jollain paikkakunnalla on monenkielisiä nimiä. Jo heti lentokentällä tulee ongelmia, jos ei tiedä kulloisenkin maan käyttämää nimeä.

Saksalaiset esimerkiksi käyttävät sovinnaisnimiä Venedig, Turin, Mailand sen sijaan, että puhuisivat Venetsiasta, Torinosta tai Milanosta. Tai jos haluaa lentää Rhodokselle, onkin se Suomessa ihan oikein kyseisen maan kielellä, mutta lentoaikatauluissa lukee maan englanninkielinen nimi Rhodes, jolloin luulee löytävänsä itsensä vaikka Afrikasta.

Saksalaisen Münchenin kaupungin nimi on englanniksi Munich ja italiaksi Monaco. Tämän vuoden keväällä oli saksalaisissa lehdissä uutisia, kuinka joku oli mennyt teini-ikäistä tyttöä Müncheniin vastalle, mutta kun lentokentällä ei näkynyt kyseistä henkilöä, soitti poliisit. Aikojen kuluttua selvisi, että tyttö odottelikin vastaanottajaa Monacossa.

Paikannimissäkään ei oteta käyttöön enää uusia sovinnaisnimiä. Vain sellaisista nimistä, jotka ovat hyvin lähellä alkuperämaan nimeä, siirrytään käyttämään alkuperäistä nimeä. Tällaisia olisivat esimerkiksi Skoone–Skåne, Vermlanti–Värmland tai Upsala–Uppsala.

Minusta ei ole ihmettelemistä siinä, että ihmiset satoja vuosia sitten ovat sopeuttaneet nimiä omaan kieleensä ja kulttuuriinsa. Itsekin olin aina Ruotsissa Kerstin tai Virossa Kersti, kun taas eteläeurooppalaiset kutsuvat minua nimellä Kristi. Joskus meillä oli oppilaana Tilleus, jonka ihmiset heti muuttivat muotoon Tillanen.

5 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Minä olin Norjassa Heeli ja täällä kotona heräsin aina luennoilla äkisti, kun luennoitsija aloitti yhteenvedon:"...eli...."

Rita A kirjoitti...

Katselin pitkään TV-sarjaa Derrick italiaksi dubattuna ja luulin että taphtumat sijoittuivat Monacoon, tajuamatta että Münchenissä oltiin :D

(Pistin sinut blogirullaani.)

Anonyymi kirjoitti...

Münchenissä asuvana olen aina törmännyt kotikaupunkini italiankieliseen nimitykseen Monaco di Bavaria.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen juttu. Olen jonkin aikaa miettinyt onko Pekingin oikeampi nimitys Beijing...Nyt huomaan käyttäneeni virheellisesti sanaa Beijing, koska suomalainen vakiintunut muoto on Peking ja sitä kai täällä meillä pitäisi käyttää.

Joskus urheiluselostajien Münchenin ääntäminen Mykkeniksi ärsyttää. Voisivathan selostajat sentään opetella oikean tavan lausua sanan, jos vielä ovat paikan päällä...

Kirlah kirjoitti...

Juuri tuollaisista vakiintuneista nimistä kuin Peking on suosituksena käyttää sovinnaisnimeä.

Yksi ongelma on sitten sekin, kun valtiot muuttavat nimiä. Burma oli iät ajat Burma, mutta sotilasjuntta muutti sen Myanmariksi. Nyt on sitten jonkinlainen poliittinen kannanotto riippuen siitä, kumpaa nimeä käyttää.

Samoin ennen oli Siam, mutta nykyään Thaimaa.