On hämmästyttävän yleinen käsitys, että suomen kieli olisi maailman kielten joukossa jotenkin kummajainen. Yksi erilaisuus muihin nähden on artikkelin puute substantiivin edestä. Artikkelittomuus on maailman kielissä itse asiassa kuitenkin tavallisempaa. Koulussa luetut vieraat kielet nyt vain sattuvat olemaan germaanisia tai romaanisia, joissa kaikissa on artikkeli: ruotsi, englanti, saksa, espanja, italia. Artikkeli kuitenkin puuttuu sellaisista tunnetuistakin kielistä kuten latina, venäjä, ukraina ja tietysti suomen sukulaiskielet.
Artikkelin tarkoitushan on ilmaista, onko mainittu asia jotain epämääräistä vai joko kaikki siitä ovat kuulleet tai onko se niin yleistä, että kaikki tietävät, mistä puhutaan.
Onhan suomen kielessäkin havaittavissa artikkeli, ja Agricola oli vähällä ottaa kirjakieltä muotoillessaan yksi/se-artikkelin käyttöön. Joku katselee ulos ja sanoo: Tuolla menee yks tyttö. Asia on vasta uusi, kukaan ei ole ennen vielä kuullut siitä mitään. Ihan verrattavissa vieraiden kielten artikkeleihin: en flicka, a girl, ein Mädchen, una chica.
Mutta vähän aikaa katseltuaan saattaa sama henkilöä sanoa: No nyt se tyttö kääntyy takaisin. Se on tavallaan suomen kielen määräinen artikkeli, kuten vieraiden kielten flickan, the girl, das Mädchen, la chica. Kaikille on selvää, että puhutaan juuri siitä tytöstä, eikä mistään muusta. Näissä suomalaisissa lauseissa ei voi mitenkään vaihtaa keskenään. Jos ne vaihdetaan, merkitys muuttuu heti.
Joskus joku oppilas tulee minulle sanomaan: Nyt minä lähden sinne kokoukseen. Hän käyttää muotoa, josta minulle pitäisi olla selvää, että asiasta on puhuttu aiemmin. Jos en ole kuullut koko kokouksesta, olen hyvin hämmästynyt, miksi hän sanoo: se kokous, sinne kokoukseen jne.
Suomessa on muitakin keinoja ilmaista uusi tai jo tuttu asia kuin yksi/se-sanoilla. Sanajärjestys on tähän oiva keino, vaikka se meillä muuten onkin melko vapaa. Verrataan lauseita:
Kirja on ollut pöydällä kaksi päivää.
Pöydällä on ollut kaksi päivää kirja.
Vaikka nämä ovat ihan irrallisia lauseita, tulee ensimmäisestä lauseesta heti mieleen, että on ollut puhetta jostain kirjasta, ja puhe jatkuu tällä toteamuksella, että se on ollut pöydällä jo kaksi päivää.
On tietysti mahdollista alkaa pöydällä-sanallakin, mutta silloin sanottaisiin näin: Pöydällä kirja on ollut kaksi päivää.
Sen sijaan jos joku muina miehinä alkaa: pöydällä on ollut jo kaksi päivää…, jännitys kohoaa, mitähän siellä oikein onkaan? Uusi asia pudotetaan vasta kuin pommi kuulijan eteen.
6 kommenttia:
There is a key on the table. The key is on the table. - Jotenkin helppoa opetettavaa muille kuin suomenkielisille. Olen vuosien mittaan paljon vaivannut päätäni ennen kuin olen keksinyt toimivia keinoja avata det finns, es gibt - systeemiä ja artikkeleita suomalaisille.
Tuo sinun viimeinen kappaleesi missä puhut jännityksen kohoamisesta, on käyttökelpoinen. Ryhdynpä kehittämään sitä nyt kun alkaa uusi lukukausi :)
En tiedä nimittäisinkö suomen kieltä kummajaiseksi, mutta aika erikoista muihin kieliini verrattuna on kuitenkin että lukusanoja seuraa yksikkö eikä monikko: Kolme kirjaa, eikä *kolme kirjat*. (Farsin kielessä on myös yksikkö.)
Ihanaa, että joku muukin (ja myös itse Agricola) ymmärtää tuon yksi/se artikkelisysteemin! Olen jo vuosia väittänyt oppilailleni, että ainakin puhekielessä meillä todellakin on tuollaiset artikkelit käytössä.
Det finns -rakenne sekä muiden kielten vastaavat ovat oppilaille todella vaikeita. Ainakin heikommille oppilaille yritän tolkuttaa, että aina kun jossain on jotain, aloitetaan: det finns/es gibt. Kun se alkaa onnistua, voi vasta ruveta muuttelemaan sanajärjestystä muuksi. Melko hyvin on toiminut tällä tavalla.
Mitä artikkelin käyttöön tulee, ihmettelen oppilaiden jäykkäniskaisuutta siinä asiassa. Vaikka esim. saksa on jo kolmas kieli, jossa on artikkeliperiaate, on se oppilaille tosi vaikea. He eivät ole koskaan sitä käsittäneet ilmeisesti englannissa.
Minusta oli ennen hyvä, kun alkeisopetuksessa opetettiin: Vad är det? -en katt jne. Näitä toistettiin niin kauan, että oppilaat osasivat vastata oikein.
Sitten tuli "uusia tuulia" alkeisiin: Har du en katt -aloitus. Vastauksena piti heti eka tunnilla sanoa: Ja, det har jag. Oppilaat eivät hahmottaneet aivan uppo-oudosta kielestä, missä kulkee sanaraja ja heikoille jäi vain ikuisiksi ajoiksi mieleen jotain haaruhööru-sekasotkua.
Hyvä kirjoitus! Saisivat muuten puuttua artikkelit kaikista kielistä minun mielestäni. Oppisi helpommin puhumaan, kun ei tarvitsisi miettiä der, die vai das. Hyvää alkavaa lukuvuotta!
Samaa mieltä, artikkeleilla ei ole mitään virkaa, ei liioin sanan suvulla.
Mutta se, että sana on maskuliini, feminiini tai neutri, on niin iskostunut sellaisen ihmisen mieleen,jonka kielessä ne ovat, että ulkomaiset oppilaat väen väkisin haluaisivat saada tietää, minkä sukuinen esim. pöytä tai tuoli on. Heistä on tosi vaikea ajatella sukupuoletonta pöytää.
Samasta syystä esim. esperantossa on vaikkapa adjektiiveilla eri muoto eri sukupuolille, mikä minusta on turhaa painolastia tekokielessä.
Kun en ole opettaja, niin minulla ei ole kokemusta suomea opettelevista ulkomaalaisista. Hassua kuulla, että haluaisivat sukuja substantiiveillemme.
Katalaanin opiskeluni ei oikein edisty, kun on niin paljon koneella käännettävää ja kommentoitavaa, etten ennätä opiskelemaan. Tuntuu olevan hyvin monimutkainen kieliopiltaan:-)
Vasta nyt löysin vastauksesi, koska blogger ei ole jostain syystä ilmoittanut gmailiini.
Lähetä kommentti