Selailin äidin vieraskirjaa 50-luvulta. Silmiini sattui erään vieraan kirjoittama lause: -Suudet kiitokset viedaanvadaisuuden johdosta. Pohjalaisille on kautta aikojen tolkutettu, että ei pidä käyttää r-kirjainta d:n tilalla. Seurauksena on d sielläkin, minne se ei kuulu. Eli kun yritetään kirjoittaa tai sanoa oikein korrektisti, tuleekin liian hienoa eli hyperkorrektia kieltä.
Savolaiselle tuttavalle kävi vähän samoin. Kuulin sanottavan: Kun menin saunaan, minulta unohtui pyyhde. Tässä on taustalla samantyyppinen ilmaus kuin viihde tai suhde eli savoksi viihe ja suhe. Jos ei kerran saisi sanoa viihe tai suhe, niin ei varmaan myöskään pyyhe ilman d:tä.
Monelle on vahingossa tapahtunut, että tulee sanotuksi telvisio tai salma. Näiden mallina on esimerkiksi pohjalaisessa ja savolaisessa murteessa keskellä sanaa esiintyvä ylimääräinen sva-vokaali: kolome, silemä/silimä, pilivi/pilevi. Televisio tai salama kuulostaa murteelliselta.
Tavallinen virheellinen hyperkorrektimuoto on myös pieno. Piano kuulostaa väännökseltä, koska on murteellista sanoa myös hiano tai tiato. (hieno, tieto).
Jos kerran pitää sanoa punainen ja keltainen eikä punanen ja keltanen, niin myös hevonen muuttuu monilta vahingossa hevoiseksi. Tai kuten vanhoissa suomalaisissa filmeissä: Älä, se peloittaa minua!
Eräs baarinpitäjä kirjoitti aina päivän ruokalistaan tomatti ja pinatti, kun kerran sanotaan myös sinappi.
Musiikkikappaleesta käytetään nykyään sanaa biisi, joka sekin on oikeastaan hyperkorrektia. Alun perinhän sana tulee englannin sanasta piece, kappale, jolloin suomessa olisi tietysti piisi, kuten ihmiset tavallisesti sanovatkin. Mutta kun sanaa on alun perin alettu käyttää slangikielessä, on yritetty erottautua maalaisista ja alettu käyttää ihmisten mielestä hienompaa muotoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti