Eräs tuttavani kirjoitti minulle sähköpostissa tuohtuneena, miten häneltä oli pesulassa kassalla kysytty: Maksettiinko heti? Tuttavani ei ollut ymmärtänyt yhtään, miksi pesulanpitäjä käytti imperfektiä. Hänestä virkkeellä ei ollut mitään merkitystä. Hän oli suorastaan raivostunut itsekseen ja ihmettelee vieläkin, miten omituisesti myyjä oli kysynyt.
Paitsi että aikamuodot ilmaisevat nykyistä tai mennyttä aikaa, niillä on toissijaisiakin merkityksiä, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Imperfektin käyttö äskeisessä tapauksessa todellakin ilmentää kohteliaisuutta. Teitittely koetaan usein liian suorana puhetapana tai se ei tunnu muuten luontevalta. Sinuttelu ja preesens tuntuisivat liian päällekäyviltä.
Imperfektin käyttö tällaisessa merkityksessä on tavallinen nimenomaan palvelutilanteessa. Asiakas voi kierrellä kaupassa löytämättä tietynmerkkistä kahvia. Tällöin hän voi kysyä myyjältä: Olikohan teillä Presidentti-kahvia? Imperfektin käyttö preesensin sijaan antaa olettaa, että asiakas arvelee kahvia olevan tai olleen, mutta ei nyt vain löydä sitä.
Tai puhelimessa joku kysyy: Olikohan rouva Niemi tavattavissa? Puhuttelu on kohteliaasti etäännyttävä.
Palvelutilanteissa on mm. tällaisia tavallisia sanontoja: Ja nimi ja osoite olivat? Saiko olla muuta? Kaupan kassalla myyjä arvelee, että asiakas on ehkä punninnut hedelmät, mutta hän ei vain löydä hintalappua, joten hän kysyy: Olikohan näissä hedelmissä hintalappua?
Yksi tavallisimpia imperfektin käyttötilanteita on kysyä esim: Milloin se konsertti olikaan? Olikos se lääkäriaika huomenna? Milloin sinä nyt lähditkään sinne matkalle?
Tämä on niitä tapauksia, joissa koiranleuat aina korjailevat: ”Eihän se konsertti vielä ollut!” tai ”Enhän minä ole vielä minnekään lähtenyt!” Imperfektin toissijainenkin käyttö perustuu itse asiassa imperfektin perusmerkitykseen: menneeseen aikaan. Tavallaan annetaan olettaa, että puhujalla ja kuulijalla on jotain yhteistä aiemmin tiedossa ollutta tai yhdessä sovittua, mutta se on vain tällä hetkellä unohtunut.
Imperfektillä voidaan myös kehottaa aloittamaan jokin toiminta: Nyt juostiin! Nyt tämä poika lähti nukkumaan! Tällaisissa ovat lähtemistä ja aloittamista ilmaisevat verbit tyypillisiä, ja mukana on useimmiten adverbi nyt.
Kohteliaisuusilmauksista olen kirjoittanut toisessakin postauksessa.
5 kommenttia:
tästä oli kiva lukea - olin tiennyt, että suomen kielessä näin sanotaan, mutta en oikeastaan tarkemmin ollut asiasta selvillä, vaistolla vain - ja mies aina huomauttelee tuohon tapaan: -onhan se vieläkin
Minusta tuntuu, että kun ihmisille on opetettu tosi paljon vieraita kieliä ja tolkutettu aikamuotojen menneen ajan merkitystä, on moni pikku nyanssi omassa äidinkielessä jäänyt vähemmälle huomiolle.
Olen usein törmännyt siihen, miten juuri kuvailemissani tapauksissa ihmiset pitävät suurena virheenä käyttää imperfektiä, vaikka olisi kyseessä tuleva aika. Nimenomaan juuri esim. tuossa otsikon tapauksessa ja tässä: Milloin meillä olikaan se palaveri?
Minusta juuri nämä - "maksetiinko heti" etc ovat vakiintuneet kielenkäyttöömme, eikä niitä siten tule edes ajatelleeksi. Tottakai ne ovat pöhköjä ja väärin, mutta mikäpä tässä maailmassa olisi oikein? Kiva kielikorvablogi tämä:)
Mielenkiintoinen blogi sinulla! Hauskaa, miten omasta äidinkielestäänkin löytää uusia piirteitä, kun katselee ja kuuntelee kieltä vähän eri näkökulmasta. Tässäkin kirjoituksessa on ihan arkipäiväisiä ilmaisuja, joiden kieliopillista merkitystä ei tule normaalisti ajatelleeksi. ”Suurennuslasin läpi” luettuina ne voivat kuitenkin olla aika hassuja käyttöyhteyksissään - tai joskus jopa ärsyttäviä, kuten pesulan asiakkaan mielestä! Ja entäpäs sitten suomen kieltä opettelevalle…on siinä miettimistä, että mistä kielen piirteestä milloinkin on kyse.
Aiheestasi tuli mieleeni luennolla kuulemani runo, jossa oli kiehtovia sanaleikkejä:
Maailma jonne minä tulin oli imperfektissä
puhelin soitin heijastin valaisin
mennyt mennyt
ilmoitti kaikki jo tehneensä
siellä minä lähetin siellä minä vastaanotin
maailman muistissa
lennätin sinulle
korusähkeen kukan ennen lähtöä.
(Mirkka Rekola, Puun syleilemällä 1983)
Imperfektimuotoja näkyy siis noiden kuvailemiesi kohteliaisuutta/etäännyttämistä ilmaisevien muotojen lisäksi ihan tavallisissa sanoissammekin! Mitä lie se kertoo suomalaisten mielenlaadusta? :)
Tästä kirjoituksesta tuli minulle mieleen monia asiakaspalvelutilanteita. Itse olen opintojen ohella töissä kaupassa, ja huomaan itsekin, että sinuttelun ja teitittelyn raja on melko häilyvä. Joskus jopa vanhempi herra on sanonutkin minulle, että ei tarvitse teititellä, sinuttelu riittää. Olen myös huomannut, että passiivia käytetään melko paljon esimerkiksi kaupan kassalla. ”Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?” jne. Minusta ainakin tuntuu, että lauseesta tulee jotenkin pehmeämpi kun käytetään passiivimuotoa.
Lähetä kommentti