Suomi on harvoja kieliä, jossa on omakieliset kuukausien nimet. Muissa kielissä kautta linjan on latinan mukaiset nimet. Jopa sukulaiskielemme viro on hylännyt omat kuukausien nimet ja ottanut samat nimet kuin muissakin kielissä.
Vanhalle kansalle on ollut tärkeätä nimetä kuukaudet vuodenkierron mukaan, yleensä aina sen mukaan, millaisia töitä piti mihinkin vuodenaikaan tehdä.
Tammikuu
Tammi tarkoittaa napaa, akselia, keskipuuta. (ruots. stam) Tämä kuu jakoi vaikean talviajan kahtia ja on siten keskellä. Se on talven keskus.
Helmikuu
Suojasään jälkeen äkkipakkasella syntyy jäähelmiä. Tästä myös kuukauden nimitys.
Maaliskuu
Johdettu maa-sanasta. Maaliskuussa näkyy jo vähän maata lumen alta, mistä nimitys. Tätä tukevat ympäri Suomen tunnetut erilaiset sananparret: Maaliskuu maata näyttää.
Huhtikuu
Huhta tarkoittaa kaskea, silloin lähdettiin kaatamaan suuret havupuukasket, jotka poltettiin myöhemmin. Muoto huhti on muodostunut samalla tavalla kuin esim. silmä>silmivesi.
Toukokuu
Toukokuun merkitys on selvä nykyihmisellekin. Se on yhä edelleenkin toukotöiden kuukausi.
Kesäkuu
Ei tarkoita alun perin kesää, vaan tässä yhteydessä on kyse kesantokuukaudesta. Länsisuomalaisissa murteissa suvi on kesä ja kesä on kesanto. Vanhassa talonpojan työkalenterissa piti kesannoksi jätetty pelto kyntää tässä kuussa eli piti tehdä kesänajo.
Heinäkuu
Heinätyöt tehdään tässä kuussa.
Elokuu
Elonleikkuu alkaa elokuussa. Kuukauden nimenä on joskus ollut myös mätäkuu ja kylvökuu. Kylvökuu siksi, että silloin kylvettiin ruis, mutta vielä mm. 1600-luvullakin on kuukauden nimenä ollut myös mätäkuu.
Syyskuu
Syyskuu syksyn tuo.
Lokakuu
Kuukauden luonnetta kuvaavat vanhat nimet loka-, lika-, ja ruojakuu.
Marraskuu
Marraskuu on kuoleman kuukausi, maa on martaana. Marras kuuluu samaan sanaperheeseen kuin mm. muinaisintian marta, joka tarkoittaa kuolevaa ihmistä, latinan mors ja ranskan mort=kuolema.
Joulukuu
Vielä 1600- ja 1700-luvuillakin kuukauden nimenä oli talvikuu, jolloin talvi alkoi. Mutta sitä mukaa kuin joulun merkitys on kasvanut, on se antanut nimen koko kuukaudelle. Muinaisruotsin jól, nykyruotsin jul on nimen antajana joululle.
Lähteinä: Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto. Otava. Keuruu 1989.
Veijo Meri: Sanojen synty. Gummerus. Jyväskylä 2004.
5 kommenttia:
Kiitti kuukausi tiedoista. Olen asunut noin30 vuotta Californiassa ja aina silloin talloin suomen kieli kiinnostaa. Nyt aloin ihmetteleen mista toi Tammikuu nimi tuli.
Topi
Tammi tarkoittaa ainakin vanhassa suomen itäisessä murteessa myös patoa, ruots. damm, mikä on vanhahtava nimitys tammelle (puu).
Tammikuun pakkasilla jokiin ja puroihin muodostuu jääpatoja, jolla voi myös olla jotakin tekemistä tammikuun nimen kanssa.
-Katariina-
Mua on kiehtonut vanhakiinalainen maatalouskalenteri. Siinä vuosi jaettiin 24:ään 15 päivän jaksoon, jotka nimettiin pohjoiskiinalaisen vuodenkierron ja peltotöiden mukaan.
Vuosi alkoi 5. helmikuuta, jolloin Kevään alku.
20.2. saatiin Sadevettä.
7.3. Hyönteisten herääminen
22.3. kevätpäivän tasaus
6.4. Puhdas kirkkaus, tärkeä juhla
21.4. Viljasade
6.5. Kesän alku, jne.
Toissapäivänä 21.1. vuoden viimeinen, Suuri kylmyys.
Euroopassa ainakin tsekissä ja kroatiassa on omakieliset kuukausien nimet.
"Suomi on harvoja kieliä, jossa on omakieliset kuukausien nimet. Muissa kielissä kautta linjan on latinan mukaiset nimet."
Vain suomellako on omaperäiset nimet? Höpö höpö.
Esimerkiksi kiinaksi tammikuu on yiyuè.
Anonyymille:
no niin, olisi taas pitänyt olla tarkempi ilmauksessani. Ajattelin vain niin kiinteästi näitä ihan tutuimpia eurooppalaisia kieliä, joista tavallisesti on puhe, että en havainnut, että asian voi ymmärtää maailmanlaajuisestikin. Anteeksi.
Lähetä kommentti