Minisanakirjan sanat

Ystäväni on tutkinut vanhaa minisanakirjaa, Suomalais-saksalainen pienoissanakirja, 17. painos vuodelta 1961 – koonnut Siiri Siegberg, koko 5 cm x 7 cm eli lunttaussanakirja.
Vertailukohtana hänellä oli Suomi-saksa-suomi –sanakirja vuodelta 1966, joka on viides painos ja kooltaan 8 cm x 12 cm.

Etukäteen voisi olettaa, että erittäin pienessä minisanakirjassa olisi vain aivan tarpeellisimmat eli useimmin käytetyt sanat. Mutta selailu kirjasen sivuilla osoittaa, että kirjasessa on suuri määrä sanoja, joita ei enää 60-luvullakaan juuri käytetty, tai ne olivat ihan erikoissanastoa. Uusia painoksia ei ole tarkistettu, sanat on otettu sellaisenaan. Puhumattakaan, että olisi lisätty uusia. Ystäväni keräsi ihan summissa kirjasesta sanoja, jotka nykyään kuulostavat erikoissanastolta tai vanhentuneilta.

Tässä muutama poiminta – rasti sanan perässä tarkoittaa, että sana puuttuu uudemmasta saksalais-suomalais-saksalaisesta, mutta kun vertasin listaa omiin 60-luvun Ruotsi-suomi- ja Suomi-ruotsi- minisanakirjoihini, kaikki sanat olivat mukana.

haarakynttilä (x)
haiven
halkosyli (x)
hana (pyssyn)
harsia (x)
hohtokivi (x)
huovata
makki (x)
tuhto (x)
tuleentua
kiulu (x)
lipeä
lieve
luoma (x), merkityksessä syntymämerkki
leini (x)
vihne (x)
sysi
suka (x)
soitannollinen (x)
ruko (x)
paidanrinta

Vein listan kouluun ja pyysin lukion oppilaita tutkimaan sanoja ja merkitsemään, mitkä sanat olivat heille ihan vieraita. Tietysti oppilaiden välillä oli eroja, mutta kyllä yli puolet sanoista oli niitä, mitä ei tunnettu ollenkaan. Moni sanoi, että sana on tutun tuntuinen, sen on kuullut, mutta tarkka merkitys oli epäselvä. Eniten vaivaa tuottivat vihne ja makki, niistä ei ollut mitään käsitystä.

Hämmästelin, että sana tuleentua oli kaikille vieras. Ruko, suka, leini, lieve ja tuhto olivat myös suurelle osalle käsittämättömiä. Tarkempi kysely ja käsittely osoitti, että vaikka oppilas oli merkinnyt jonkin sanan tuntevansa, olikin tieto hataraa. Sysi käsitettiin pimeän synonyymiksi, leini puolestaan niittyleinikiksi. Vaikka asumme järviseudulla, oli huopaaminenkin monelle epäselvää, sitä ehdotettiin huovan tekemiseen liittyväksi. Tässä täytyy mainita, että itse järvettömällä alueella syntyneenä pääsin aika vanhaksi, ennen kuin huovata-sanan ensimmäistä kertaa kuulin. Siksi tuntuu oudolta, että sellainen on otettu keskeiseksi sanaksi minikirjaan.