Talven jälkeen huomio kiintyy kasveihin ja eläimiin. Kuinkahan monelle ovat useiden kasvien alkuosat jo ihan vieraita merkitykseltään? Vaikka melkein kaikki sanat esiintyvät suku- ja paikannimissäkin eri muunnoksin, eivät sanojen merkitykset ole välttämättä ihmisten tiedossa.
Muutama esimerkki kasveista, joiden alkuosa on kasvupaikkaa kuvaava:
ahomansikka, ahdekaunokki, ahdelauha, kangasvuokko, ketoneilikka, lehto-orvokki, luhtalemmikki, eteläpohj. luhdikka=”luhurikka”(= mesimarja),
niittyleinikki, rimpikorte, viitaorvokki, viitatähtimö
Sukunimistä muutamia esimerkkejä, melkein kaikista on olemassa sekä -la- että –nen-loppuinen versio, monet esiintyvät myös paikannimissä:
Aho, Ahola, Ahde, Ketola, Hetemäki, Kangas, Kulju, Lehto, Luhtala, Nevala, Rimpi, Rimmi, Rimpeläinen, Viitala.
Selitykset:
ahde = pieni mäennyppylä, rinne, törmä
aho = avoin, viljelemätön alue (usein entinen viljelymaa, kaski)
keto = kuiva niitty
kangas = metsätyypiltään tavallisesti havumetsää, taigaa, jossa maalaji moreenia.
lehto = rehevä metsätyyppi, eniten lehtipuualueella. Puusto voi olla havupuutakin, mutta maa on ravinteikkaampaa kuin kankaalla.
luhta = tulvaniitty, alue, jossa ei kasva, koska tulva nousee sinne
niitty = ei viljelty, heinää kasvava maa-alue
viita = vesakko, risukko, pajukko (mm. Seinäjoella kaupunginosa, jossa kadunnimet viita-loppuisia.)
räme = on kuivahko suotyyppi, jossa kasvaa pääasiassa mäntyä.
korpi = samoin puinen suotyyppi, mutta puustona enemmänkin kuusta.
aapa = puuton suo
hete = rimpi, upottava suonsilmäke, Lapissa myös lähde
kulju = vetinen painuma, syvänne, lätäkkö (mm. Lempäälässä asutustaajama Kulju).
letto = puuton, vetinen avosuo
neva = samanlainen vetinen avosuo kuin lettokin. (Pietarin läpi kulkee Neva-joki, jonka nimi tarkoittaa juuri tällaista suota. Pietarihan on muuten rakennettu suolle).
niva = heikko virtapaikka joessa. Sanalla ei ole mitään tekemistä nevan kanssa.
Kuvissa yllä Kaakkois-Suomessa kasvava kangasvuokko, ehdottoman rauhoitettu. Keskellä keto-orvokki, alla aho-orvokki.
10 kommenttia:
(me maahanmuuttajat hävitämme eläinten- ja kasvien nimet. Nyt opetellut taas, ja mielestäni suomalaiset nimet usein epäloogisia. Vaihtelen kasveja ja siemeniä, silloin latinalainen nimi pakko melkein.)
Kangasvuokkoja kaipaan Mikkelistä niin paljon! Ja Mikkelistä 50 km eteenpäin, Vuorenmaassa on suo nimeltä Neva. Lapsena (ja kai vieläkin) kun käytiin sukulaisissa sen suon toisella puolella, sanottiin että mennän "Nevvain" taakse.
Seinajoella on muuten Luhtaviita :)
Hannele: tosi hyvä keksintö ollut joskus, kun on keksitty kasveille ja eläimille latinalaiset nimet.
Villasukka: Nevoja on varmaan monella paikkakunnalla, minunkin kotipaikkakunnalla oli, mutta siellä kyllä kasvoi männynkäkkyröitä.
vieras: niin on, ja olen kokenut, että monet ihmiset eivät yhtään tiedä, mitä se tarkoittaa.
Kiitos yleissivistävästä kirjoituksesta! Aika monta tuttua sanaa, mutta myös tuntemattomia.
Ovatko Isokyrö ja Vähäkyrö eri kokoisia kytöjä? Onko Ylistaro joen virtaussuuntaan nähden niiden yläpuolella oleva aro? Olet saattanut joskus kertoakin. Tuli mieleen nimistä.
anonyymi: minusta tuntuu, että vanhempi sukupolvi tunteekin nämä sanat kaikki, mutta nuoremmat eivät enää tarvitse niitä niin paljoa, koska ei olla enää niin läheisessä kosketuksessa luontoon.
Äijänkäppyrä: Isokyrö on tietysti isompi kuin Vähäkyrö, selvä se. Isokyröhän on ollut vanha emäpitäjä, johon on kuulunut suuri osa sen ympärillä olevia nykyisiä kuntia.
Sanoit, että kytö. Ei ole aivan selvää tuo sanan merkitys, vaikkakin esim. appiukkoni sanoi aina menevänsä "kyröölle", kun mainitsi lähtevänsä kytöä polttamaan. Tästä on pakko kirjoittaa lisää oikein omassa postauksessaan.
Ylistaro on Kyrönjoen yläjuoksulle päin Isostakyröstä, naapuripitäjä, Vähäkyrö on Isonkyrön alapuolella, sekin naapuripitäjä. Taro merkitsee "asuttu, viljelty seutu".
Jokin merkitys kyrö -sanalla on muuallakin kuin Kyrönjoen laaksossa. Honkajoellakin olen nähnyt tienviitan Isokyrö. Tuosta tienviitasta minulle tulee nimenomaan kytö mieleen.
Opettavainen juttu, mukavaa :)
Lähetä kommentti