Jos paikkakuntien sijamuotojen käyttö suomen kielessä on kirjavaa (mm. Velkuassa-Velkualla), on sisä- ja ulkopaikallissijojen käyttö yleensäkin vaihtelevaa suomen kielessä. – Yhtä kirjavaa kuin vaikkapa i- ja på-prepositioiden käyttö ruotsissa. Tästä muuten oppilaiden kanssa laskemme aina leikkiä. Kun joku tulee myöhässä tunnille ja selittää olleensa lääkärillä ja sanoo: ”Jag var på läkaren”, irvailemme, että hetikö sinä sen päälle menit! Oppilas korjaa: ”Jag var i läkaren”, jolloin asia ei tule ainakaan paremmaksi, jos hän lääkärin sisällä oli. Joku saattaa sitten keksiä oikeankin ”hos läkaren”, lääkärin luona.
Tuossa ei suomen kieli ole yhtään helpompi, voidaanhan meilläkin sanoa lääkärissä tai lääkärillä riippuen tilanteesta. Mutta miten on sitten sukunimien ja etunimien laita? Erään kirjoitukseni yhteydessä joku kyseli, onkohan oikein sanoa puhelimeen vastatessa Koskelalla vai Koskelassa. Tuo sama on askarruttanut itseänikin pitkään. Ilmeisesti se ei ole kovin ihmetyttänyt kielentutkijoita, koska siitä ei yleensä puhuta alan teoksissa, vain paikannimet tuodaan esiin.
Itse olen pohjalaisena aina sanonut kylään mentäessä: Mennään Koskelaan, ollaan Koskelassa, Kivelään-Kivelässä, Rantamäkeen-Rantamäessä. Mutta muutettuani itään päin, kuulin useimmin sanottavan: mennään Koskelalle, Kivelälle, Rantamäelle. Eri asia sitten on tietysti, jos sanoo Kivelöille, Koskeloille, Rantamäille, mikä myös on mahdollinen.
Nykykielen puhuja ilmeisesti tavallisimmin käyttää näissä tapauksissa ulkopaikallissijaa: Koskelalla. Ulkopaikallissija on nimittäin yleistynyt vieraiden kielten vaikutuksesta monissa muissakin tapauksissa. Aiemmin suositeltiin esim. kirjoittaa paperiin, mutta vieraiden kielten vaikutuksesta käytetään enemmän kirjoittaa paperille –muotoa. Joku kyseli taannoin, pitääkö koputtaa oveen vai ovelle. Samasta syystä arvelisin että kumpikin muoto on käypä, mutta ovelle on nykyään yleisempi.
Itselleni vieras oli myös etunimistä käytettävä ulkopaikallissija: Menen Maijalle, yövyn Maijalla. En osaa vieläkään käyttää sitä, joten sanon aina Maijan luo, Maijan luona.
11 kommenttia:
-ssa, juu,
Pohjanmaalla ollaan Koskelassa,
ja mennään Koskelaan.
Turkulaiset menee Jukan luo.
Kaupungissa kun on ne kerrostalot..
Olipas taas kiva ja opettavainen postaus! Mie kyllä sanoisin ennemmin koputan oveen. "Koputan ovelle" kuulostaa oudolta korvissani.
Hannele: Ai niin, tuollahan saattaakin olla merkitystä, että ei enää asuta välttämättä omakotitaloissa.
Elina: Tuo piirre on ilmeisesti murresidonnainen, ja siksi Kielenhuolto ei ole yrittänytkään lähteä kovin kovakouraisesti määräämään, kumpiko on "oikein". Hassua, että minusta taas "koputtaa oveen" kuulostaa erittäin oudolta :D
Vielä sen verran, että tavallisestihan on niin, että jos on kyse kiinteästä asiasta ja kiinnityskohdasta, tulee -ssa: naula on seinässä, lamppu on katossa, tappi on lattiassa (on kiinteästi siinä).
Mutta: -lla: taulu on seinällä, matto on lattialla. (Eivät ole kiinteästi).
Tällä perusteella on ilmeisesti sanottu myös "kirjoittaa paperiin".
Kuule, sinä kun osaat ja kaikesta kirjoitat, miten on suomalaisen sanan "talkoot" muilla kielillä? Täällä kirjoitettu: http://allualasko.blogspot.com/
siis talkoista voisit kirjoittaa
Hannele: sitähän voisikin yrittää kerätä kaikenlaisia muitakin suomalaiseen kulttuuriin liittyviä sanoja ja katsoa miten niitä on yritetty selittää muilla kielillä. - Ja niitähän riittää.
Kiitos vaan vihjeestä.
Minä koputtaisin ovea. Olen kyllä asunut ulkomailla kymmenen vuotta ja sijamuodot on toisinaan TOSI hukassa...
Sokeria kans: Minäkin koputtaisin OVEA silloin, jos vaikka kuulostelisin, onko ovi ehjä joka kohdasta, tai koputtaisin PUUTA, jos olisin taikauskoinen.
Mutta kun olen kylään menossa, koputan OVELLE, ennen kuin avaan oven ja astun sisään.
Näköjään on monta tapaa ilmaista asia.
"Koputan ovelle" kuulostaa siltä kuin kenkäni kopisisivat ovelle mennessäni. Minä sanon joko "koputan ovea" tai "koputan oveen". Ovesta kuuluu ääntä, kun sitä koputtaa, ja koputtaminen kohdistuu oveen.
Itäisestä Suomesta ollaan.
Lähetä kommentti