lauantai 23. toukokuuta 2009

Mennäkö Liisalle vai Liisan luo



Jos paikkakuntien sijamuotojen käyttö suomen kielessä on kirjavaa (mm. Velkuassa-Velkualla), on sisä- ja ulkopaikallissijojen käyttö yleensäkin vaihtelevaa suomen kielessä. – Yhtä kirjavaa kuin vaikkapa i- ja på-prepositioiden käyttö ruotsissa. Tästä muuten oppilaiden kanssa laskemme aina leikkiä. Kun joku tulee myöhässä tunnille ja selittää olleensa lääkärillä ja sanoo: ”Jag var på läkaren”, irvailemme, että hetikö sinä sen päälle menit! Oppilas korjaa: ”Jag var i läkaren”, jolloin asia ei tule ainakaan paremmaksi, jos hän lääkärin sisällä oli. Joku saattaa sitten keksiä oikeankin ”hos läkaren”, lääkärin luona.

Tuossa ei suomen kieli ole yhtään helpompi, voidaanhan meilläkin sanoa lääkärissä tai lääkärillä riippuen tilanteesta. Mutta miten on sitten sukunimien ja etunimien laita? Erään kirjoitukseni yhteydessä joku kyseli, onkohan oikein sanoa puhelimeen vastatessa Koskelalla vai Koskelassa. Tuo sama on askarruttanut itseänikin pitkään. Ilmeisesti se ei ole kovin ihmetyttänyt kielentutkijoita, koska siitä ei yleensä puhuta alan teoksissa, vain paikannimet tuodaan esiin.

Itse olen pohjalaisena aina sanonut kylään mentäessä: Mennään Koskelaan, ollaan Koskelassa, Kivelään-Kivelässä, Rantamäkeen-Rantamäessä. Mutta muutettuani itään päin, kuulin useimmin sanottavan: mennään Koskelalle, Kivelälle, Rantamäelle. Eri asia sitten on tietysti, jos sanoo Kivelöille, Koskeloille, Rantamäille, mikä myös on mahdollinen.

Nykykielen puhuja ilmeisesti tavallisimmin käyttää näissä tapauksissa ulkopaikallissijaa: Koskelalla. Ulkopaikallissija on nimittäin yleistynyt vieraiden kielten vaikutuksesta monissa muissakin tapauksissa. Aiemmin suositeltiin esim. kirjoittaa paperiin, mutta vieraiden kielten vaikutuksesta käytetään enemmän kirjoittaa paperille –muotoa. Joku kyseli taannoin, pitääkö koputtaa oveen vai ovelle. Samasta syystä arvelisin että kumpikin muoto on käypä, mutta ovelle on nykyään yleisempi.

Itselleni vieras oli myös etunimistä käytettävä ulkopaikallissija: Menen Maijalle, yövyn Maijalla. En osaa vieläkään käyttää sitä, joten sanon aina Maijan luo, Maijan luona.

12 kommenttia:

Hannelen paratiisi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Hannelen paratiisi kirjoitti...

-ssa, juu,
Pohjanmaalla ollaan Koskelassa,
ja mennään Koskelaan.

Turkulaiset menee Jukan luo.
Kaupungissa kun on ne kerrostalot..

Elina Koivisto kirjoitti...

Olipas taas kiva ja opettavainen postaus! Mie kyllä sanoisin ennemmin koputan oveen. "Koputan ovelle" kuulostaa oudolta korvissani.

kirlah kirjoitti...

Hannele: Ai niin, tuollahan saattaakin olla merkitystä, että ei enää asuta välttämättä omakotitaloissa.

Elina: Tuo piirre on ilmeisesti murresidonnainen, ja siksi Kielenhuolto ei ole yrittänytkään lähteä kovin kovakouraisesti määräämään, kumpiko on "oikein". Hassua, että minusta taas "koputtaa oveen" kuulostaa erittäin oudolta :D

kirlah kirjoitti...

Vielä sen verran, että tavallisestihan on niin, että jos on kyse kiinteästä asiasta ja kiinnityskohdasta, tulee -ssa: naula on seinässä, lamppu on katossa, tappi on lattiassa (on kiinteästi siinä).

Mutta: -lla: taulu on seinällä, matto on lattialla. (Eivät ole kiinteästi).

Tällä perusteella on ilmeisesti sanottu myös "kirjoittaa paperiin".

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Kuule, sinä kun osaat ja kaikesta kirjoitat, miten on suomalaisen sanan "talkoot" muilla kielillä? Täällä kirjoitettu: http://allualasko.blogspot.com/

Hannele kirjoitti...

siis talkoista voisit kirjoittaa

kirlah kirjoitti...

Hannele: sitähän voisikin yrittää kerätä kaikenlaisia muitakin suomalaiseen kulttuuriin liittyviä sanoja ja katsoa miten niitä on yritetty selittää muilla kielillä. - Ja niitähän riittää.
Kiitos vaan vihjeestä.

Sokeria Kans kirjoitti...

Minä koputtaisin ovea. Olen kyllä asunut ulkomailla kymmenen vuotta ja sijamuodot on toisinaan TOSI hukassa...

kirlah kirjoitti...

Sokeria kans: Minäkin koputtaisin OVEA silloin, jos vaikka kuulostelisin, onko ovi ehjä joka kohdasta, tai koputtaisin PUUTA, jos olisin taikauskoinen.

Mutta kun olen kylään menossa, koputan OVELLE, ennen kuin avaan oven ja astun sisään.

Näköjään on monta tapaa ilmaista asia.

pallomakkara kirjoitti...

"Koputan ovelle" kuulostaa siltä kuin kenkäni kopisisivat ovelle mennessäni. Minä sanon joko "koputan ovea" tai "koputan oveen". Ovesta kuuluu ääntä, kun sitä koputtaa, ja koputtaminen kohdistuu oveen.
Itäisestä Suomesta ollaan.

suorama kirjoitti...

Vanhaa tekstiä jo, mutta vasta löysin blogisi =).

Tuosta oveen koputtamisesta tässäkin...
Itse ajattelen niin, että jos koputan ovelle, niin silloin koputus on tarkoitettu ovelle (riippumatta siitä mitä koputan). Jos taas koputan oveen, niin silloin koputukseni kohdistuu oveen. Ja tarkoitus on ilmoittaa mahdollisille sisällä olijoille saapumisesta ja siitä että astun pian sisään, jos ovi on auki.
Esim. "Kävelin ovelle ja koputin.", toimisi minulle hyvin. Siis tuon ovelle sanan kanssa.
Toisin sanoen minun mielestäni merkitys vaihtuu.
Samalla tavalla kuin esimerkiksi jos huudan yölle niin silloin huudan tosiaan yölle enkä "kenellekään" muulle. Mutta jos huudan yöhön, en välttämättä huuda kenellekään tai kaikille.
Eli jos koputan ovelle, niin kohde jolle koputan on ovi, "merkinantoväline" voi olla vaikka seinä jonka avulla viestitän ovelle jotain. Ja jos koputan oveen käytän ovea "merkinantovälineenä". =)

Toivottavasti typerä pohdintani kertoo sen mitä ajattelin =D
Oli nimittäin vähän vaikea keksiä itsekään kunnollista selitystä miksi toinen tuntuu omaan korvaan oikeammalle kuin toinen.

Oma suku on eteläpohjanmaalta mutta itse olen aina asunut Tampereen kupeessa. Muut sisarukset ovat jopa syntyneet Kauhavalla...