maanantai 2. helmikuuta 2009

Vanhat kehonosat

Nämä kuvat ovat Helsingistä Castren-näyttelystä (Kulttuurien museo). Kuvissa ovat suomen kielen ihmiseen liittyvät kaikkein vanhimmat sanat eli näille on löydetty vastineita suomalais-ugrilaiseen tai uralilaiseen yhteisaikaan asti.



Kiinnostavaa näissä on myös se, mikä näistä puuttuu: esim. sukupuolielimiin liittyvät nykyiset sanat eivät voi olla kovin vanhoja tai eivät ainakaan niitä kaikkein vanhimpia. Täytyy olettaa, että kaikkein vanhimpina aikoina on tietysti ollut olemassa nimitykset ihmisen kehon kaikille osille. Mutta sellainen, mikä ihmistä kovasti kiinnostaa, saa uusia ja uusia nimityksiä. Näin ollen olisivat kaikkein vanhimmat nimitykset hävinneet uusien tultua tilalle. Voihan olla niinkin, että kun joinakin aikoina on ollut kielletympää puhua sukuelimistä, niiden nimityksetkin ovat unohtuneet.

4 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

luin just jostain, että jonkin kasvin nimi on ennen ollut täkyruoho - en vain muista, mikä kasvi se oli - sitä on siis käytetty keuhkosairauksien hoitoon joskus

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Mitä silloin tapahtui,kun ihmisellä oli niin nälkä, "jotta sapsu vain täräji." Onko tuo tärisijä ihmisen ruuminosa vai mikä ihme. Pohjanmaaltahan tuo lausahdus tulee.

kirlah kirjoitti...

Annikki: mielenkiintoinen tieto. Täkystä tulee yleensä mieleen vain nykykielen täky eli syötti.

Äijänkäppyrä:
Löysin Jaakko Kilpiön Suur-Jaakkiman murresanoja -kirjasta sapsulle merkityksen: tavallisimmin nautaeläinten etujalkojen väli, osittain siitä ylös kaulan alapuoli.

En ole itse koskaan kuullut sanontaa, eikä pohjalainen äitikään. Mutta karjalainen isä on kuullut. Hän tunsi myös sanan merkityksen.

Celia kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.