Suomessa on paljon yleisiä ruotsalaisia sukunimiä. Ja turhan usein kuulee niitä lausuttavan väärin. Jopa tv-toimittajat, jotka ammatikseen joutuvat samoja poliitikoiden nimiä ääntämään päivittäin, sanovat nimet usein päin prinkkalaa. Meidän paikkakunnallakin asuu useita henkilöitä, joiden sukunimet ovat vierasperäisiä. Jos joskus vahingossa tulen neuvoneeksi, miten sana äännetään, on asenne valitettavasti usein tämä: ”Mutta minä saan sanoa kuten haluan!” tai ”Mutta kaikkihan niin sanovat!” Niinpä niin. Vieraskielisiä sanoja nyt ei vain äännetä kuten suomea!
On kaksi sukunimeä: Hackman ja Hagman, jotka eivät ole ulkonäöltäänkään samanlaisia, miksi sitten äännettäessä olisivat? Ruotsissa on sääntö, että painollisessa tavussa on oltava joko pitkä vokaali tai pitkä konsonantti. Hag – siinä on vain yksi konsonantti, siis vokaali sanotaan pitkänä: /haagman/. Hack – sisältää kaksi konsonanttia, siis vokaali on lyhyt: /hak/.
Marjo Matikainen-Kallström on varmaan myös kuullut nimeään äännettävän miten sattuu. Kall – konsonantteja näyttää olevan kaksi, siis vokaali on lyhyt: /kall/. Tarkoittaa kylmää virtaa. Väärä ääntäminen muuttaa ruotsissakin sanan merkityksen. Jos sana kirjoitettaisiin yhdellä ällällä Kalström, se äännettäisiinkin /kaalström/ pitkänä a:na. Kal tarkoittaa paljasta. Samoin esim. Hellsten: /hell/ – kaksi konsonanttia eli vokaali lyhyt, mutta sten – yksi konsonantti, joten vokaali pitkä: /steen/. Onhan suomen kielessäkin tarkkaa, kutsutko henkilöä Kusiniemeksi vai Kuusiniemeksi. Tai esimerkiksi suomen sanat: tuli, tuuli, tulli, joita ulkomaalaiset eivät aina osaa erottaa.
Yksi ruotsalaisten nimien ongelma suomalaiselle ovat ä- ja e-kirjaimet. Sääntö on helppo: jos äätä tai eetä seuraa r, on vokaali äännettävä ä:nä, muulloin aina e:nä. Tässä joitakin tavallisia nimiä (kiinnitä huomiota myös pitkään ja lyhyeen vokaaliin, aina menee äskeisen säännön mukaan):
1. eetä tai äätä seuraa r: Andersson /andärsson/, Berg /bärj/, Dyster /dystär/, Nyberg /nyybärj/.
2. ei ärrää: Lindgren /lindgreen/, Hellsten, Hällsten, /hellsteen/, Bäckström /bekström/.
3. sanoja joissa on kumpiakin tapauksia: Sederholm /seedärholm/, Segerborg /seegärborj/.
17 kommenttia:
Mun suamalainen sukunimeni ennen naimisiinmenoa oli -berg,
itenkin aina sanoin "-peri".Uutistenlukijoille nykyään sanotaan, että äännetään maassa maan tavalla, joten oman maan asukkaatkin ymmärtävät.. Ei mitään järkeä oppia joka maailman täydelliset ääntämiset.
Mun suamalainen sukunimeni
ennen naimisiinmenoa oli -berg,
itekin aina sanoin "-peri".Uutistenlukijoille nykyään sanotaan, että äännetään maassa maan tavalla, joten oman maan asukkaatkin ymmärtävät.. Ei mitään järkeä oppia joka maailman täydelliset ääntämiset.
Kunpa saisi nämä saksalaiset oppimaan, miten minun suomalainen nimeni lausutaan. Tyttärelläkin on suomalainen nimi, ja jos lastentarha-aikaan se valitti, kuinka hoitajat eivät osaa lausua hänen nimeään, yritettiin hienovaraisesti opettaa. Oikeastaan, minua ei haittaa niin kovasti. Olen suuttunut vain silloin, kun äitiyspolilla lääkäri suuttui MINULLE, kun en ollut heti tunnistanut nimeäni, kun hän oli sitä ovelta jotenkin kummallisesti huudellut.
(oikeassa elämässä opettelen ääntämään ystävieni nimet oikein, vaikka appiukkoni vieläkin kutsuu minua Hanneliksi)
Hannele: Onhan se niinkin, ja varsinkin jos on ihan outoja kieliä, ei voi vaatia, että niitä osattaisiin lausua.
Ajattelen tässä lähinnä, että koska ruotsin kieli nyt sattuu meillä olemaan toinen kotimainen, olisi hyvä vähän tietää ääntämisestäkin.
Ja varsinkin silloin, jos päivittäin joutuu ääntämään jonkun paikkakunnalla asuvan sukunimen.
Olen kuullut monien ääntävän itsekin sukunimensä kuten suomalaiset, esim. Wright-suvun jokin haara on jo suosista luovuttanut ja sanoo itsekin: /vrigt/.
Kato nyt tätäkin:
Minun nimeni sattuu olemaan sellainen, että se on useimmissa kielissä samantyyppinen, joten ei ongelmaa. Rutosissakin oli vain herttaisen kuuloista, kun äänsivät ruotsalaisittain.
Luin kerran Kalle Ankaa ja silmiin osui sana "svindel". Håh håh, hetken aikaa luulin että kyseessä oli sian osa ja sen äänsin sen mielessäni sviin deel. Mites tuo painollisen tavun sääntö tähän pätee? Yhdyssanat täytynee analysoida erikseen.
Rita: hih hih, oikein naurattaa, miten hauska tuo sian osa.
Jos se olisikin sian osa, se äännettäisiinkin /sviindeel/, yhdyssanoissahan paino on molempien sanojen ekalla tavulla, samoin myös rikssvenskan gravaksent.
Mutta svindla on pyörryttää, lyhyt vokaali, koska kaksi konsonanttia. Tästä johdannainen svindel (pyörrytys), lyhyt ii säilynyt.
mutta mitenkäs äännetään sitten sellainen nimi kuin Steinby? - jos se kirjoitetaan kerran y:llä, ei se voi olla saksalainen nimi eikä "ei" siis äänny "ai":na - vai miten on?
Annikki: olet oikeassa, ruotsin ei äännetään ei.
No saksalainen ääntäisi Steinby ainakin -> SCHTAINBI
Joka kerran, kun joku kysyy nimeäni täällä, hän toistaa Pentii. Ei tunnu vaikuttavan ääntämiseen, oli kysyjä alunperin kiinalainen tai minkämaalainen hyvänsä, tai peräti alkuasukas. Opetan näitä sitten lausumaan met twee tee. Kukaan ei vielä ole osannut sanoa nimeäni täysin oikein.
Jos päästään keskustelussa niin pitkälle kuin äitini sukunimeen, se tulee sitten reippaasti Flander, aivan oikein. Kummallista.
Sisareni, joka on paljon työskennellyt Aasian maissa, joutui vaihtamaan etunimensä toiseen etunimeen Anneli, koska sitä vierasmaalaiset osasiva tparemmin äänntää, ainakin alun sinne päin. Mitenkähän englanninpuhujat oikein ääntäisivät Eija-nimen, jonka ääntäminen oli niin outoa, että sisko ei ymmärtänyt koskaan kun häntä kutsuttiin.
Ruotsintunneillahan opetetaan hyvin varhaisessa vaiheessa sanat är ja ner, jotka ääntyvät sääntöä vastaan. Varmaan siksi joillekin voi olla vaikea oppia sääntöä, kun ensimmäisenä mieleen tulevat nämä kaksi sanaa.
Meita: Poikkeus vahvistaa säännön tai Ei sääntöä ilman poikkeusta.
Tuo är muuten äännetään huolitellussa kielessä vieläkin ä:ksi.
Miksi ner-sanassa on e, en ole varma. Mutta se on sama kuin ned. En tiedä kumpi on vanhempi muoto, mutta tästä lonkalta heitän, että jos ned on vanhempi, on e selitettävissä sillä, että d vain on muuttunut r:ksi ja e:n ääntämys pysynyt entisellään.
Kiitos selityksestä! Svindla - svindel och inte en del av svinet. Es ist kein Schwein :)
Pyörryttääköhän possuja koskaan?
Tuosta är -sanasta. Sain käsityksen Ruotsissa asuessani, että äär -muoto on ainoa ja oikea kaikkialla muualla Ruotsissa paitsi ehkä Tukholman seudulla. Näin minulle selitettiin. Ja totta, koskaan en kuullut eer.
Lähetä kommentti