Käydessämme kaupungissa menimme ravintolaan ruokailemaan. Ruokalistalla luki: pariloitua kanaa ja tikkuperunoita. Ihmettelin, vieläkö ravintoloissa on tarjolla kuorineen keitettyjä perunoita! Selvisi kuitenkin, että tikkuperunoilla nykyään tarkoitetaan ohuita ranskalaisia perunoita. Pohjanmaalla ennen tikkuperunat olivat kuorineen keitettyjä ”kokoperunoita”. Nimitys tulee kai siitä, että ennen kun ei ollut haarukoita käytössä, pidettiin kuoriessa perunaa tikun nenässä.
Jotkut tuntevat vielä myös käsitteen tikkupulla. Pullataikinaa kietaistaan tikun päähän ja paistetaan nuotiolla. Minusta tämä on peräti yleistynyt grillauksen suosion kasvaessa. Tikkupulla-hakusanalla googlaamalla tulee jopa hyviä ohjeita tikkupullien tekoon.
Leipä on toinen sana, jonka eri synonyymeistä ja versioista voisi kirjoittaa vaikka paksun tietoteoksen. Olen useana kesänä seurannut paikkakuntamme torisatamassa turistien hämmennystä. Myyntikojun yllä lukee: Perunalimppuja! Tampereelta tuleva turisti rientää kojun luo ja luulee saavansa muhkean paksun (ainakin 3-5 cm) ruokalimpun, jossa on käytetty perunaa. Sellaista on tamperelaisten perunalimppu. No saahan turisti perunasta ja ohrajauhoista tehdyn limpun, mutta se on ihan erinäköinen kuin turisti luulee. Hän saa kuvassa olevien leivonnaisten näköisiä rieskoja. Nämä ovat minun tekemiäni, mutta turisti saa tietysti tasaisempia ja kauniimpia.
Länsisuomalaisen limppu on siis paksu muhkea lamppukuvun näköinen tuote. Itäsuomalaiselle se taas on aina leipä, tavallisesti hapatettu ruisleipä. Ja limpulla eteläsavolainen käsittää samaa kuin länsisuomalainen ohuella rieskalla. Länsisuomalaisen leipä on puolestaan samaa kuin ohut reikäleipä.
Tamperelaiselle vaalea hiivaleipä on rievää. Myös kyrsä on joillekin samaa kuin leipä. Eteläpohjalaisten kyrsä on tavallisesti se pieni pyöreä ”leipä”, joka otetaan muotilla keskeltä taikinaa reikäleivän reikää tehtäessä. Toisten mielestä kyrsä on kova vanhentunut leivänkannikka. Nykyään monet näyttävät liittävän kyrsän myös makkaran yhteyteen, lienee assosioitunut tiettyyn kehonosaan. Leipä, kyrsä, rieska ja rievä ovat kaikki sanoja, joiden merkitys on jokaiselle vähän erilainen. On ehkä hyvä tiedostaa, että pyytäessäsi vieraalla paikkakunnalla leipää saat käteesi erilaisen tuotteen kuin olit etukäteen kuvitellut.
11 kommenttia:
En allekirjoita tuota, että "limpulla eteläsavolainen käsittää samaa kuin länsisuomalainen ohuella rieskalla". Sen sijaan jotkut leivät, joita eteläsavolainen kutsuu rieskaksi voivat olla länsisuomalaisen mielestä limppuja. Limppu on paksu pyöreä tai pitkulainen leipä useimmiten rukiinen, mutta voi olla esim. ohra- tai kauralimppujakin. Rieska sitten taas voi olla litteää (esim. röpörieska) tai paksua pyöreää leivänmallista (hiivaleipäjauhoista tehty), kunhan se on vaaleaa tai vaaleahkoa, eli ei ruisjauhoista tehtyä. Ohrarieska voi siis olla joko littanaa tai paksua pyöreää.
Kysypä joskus "perunalimppujen" myyjältä, onko hän alkuaan savolainen ja miksi kutsuu leipiään juuri limpuiksi. Minulle ainakin oli ihan uutta, että limpulla tarkoitettaisiin tuollaisia ohuita rieskoja eli lepuskoja (http://www.kokkikolmonen.com/tuotteet.html?id=6/229).
Porissa vaaleaa hiivaleipä on kakko. :)
Päivi: Allekirjoittaisit vaan, tällä paikkakunnalla se on ihan yleinen, nimenomaan kaikki aboriginaalit käyttävät sitä sanaa. Eli nuo kuvassa olevat lätyskät ovat heidän mielestään perunalimppuja. Koulussakin niitä on joskus, jos on jäänyt perunamuusia edellisen päivän ruualta.
Mutta kuten sanottu, eri paikkakunnilla monilla sanoilla on ihan eri merkitys.
Marjis: en muistanutkaan tuota sanaa olevaksi, vaikka olen sen joskus kuullut.
Aina oppii jotain. Olisi kiva tietää mikä paikkakunta on kyseessä. Kyseessä lienee sitten ihan paikallinen ilmaisu? Itse asun aivan Kymenlaakson ja Etelä-Savon rajalla ja vieläkin väitän, että KAIKKI eteläsavolaiset eivät tarkoita limpulla ohutta rieskaa, vaikka jollain paikkakunnalla/alueella niin tehtäisiinkin.
Ei limppu kyllä voi olla lätyskä, never ever!
Partiolaiset tekevät tikkuleipää.
Päivi: Puumala on paikkakunta. Mutta täällähän ovat etäisyydet erittäin pitkiä, joten en yhtään vastusta, jos joku väittää vaikkapa että ei edes tämän pitäjän joka puolella niin sanota.
Allu: Olen samaa mieltä kanssasi, mutta siitäkös paikkakuntalaiset piittaavat!
Hannele: Sehän onkin kätevää metsässä leireillessä. Saa aina tuoretta leipää.
Pohjoissavolaisille rieska on kaikkea tuoretta leipää. Sana rieska itsessään tarkoitti alunperin Agricolan kirjakielessä tuoretta maitoa ja siitä sitten rieska jäi Pohjois-Savossa tarkoittamaan kaikkea tuoretta, eritoten tuoretta leipää, mutta syödään siellä leppärieskaakin (veripalttua), ja olenpa lehdestä nähnyt, että rock-yhtyeeltä ilmestyi rieska (=uusi cd-levy).
Koko Länsi-Suomesta en mene sanomaan, sillä onhan ainakin Pohjois-Pohjanmaalla rieskoja, mutta en kyllä Satakunnassa ole koskaan törmännyt paikallisiin ihmisiin, jotka puhuisivat rieskasta. Pannurieskaa tai nyrkkirieskaa ei siellä perinteisesti ole edes tehty ja kuten joku jo mainitsi, tuore vehnäleipä on kakkoa (hienostellen sanoen hiivaleipää) ja sekaleivät ovat limppuja: korkeita joko pitkämäisiä tai pyöreitä leipiä, jotka syödään heti tuoreeltaan mutta joita ei perinteisesti aikoinaan kuivattu. Kakot ja limput olivat perinteisesti juhlaruokaa, niitä ei leivottu edes joka viikonlopuksi, vaan vain kun oli aihetta juhlaan.
Jossain päin Suomea limppu on huonosti noussut, pilalle mennyt leipä, likilaskuinen, sellainen, joka on ainakin keskeltä leipää vähän raa'an oloinen ja sitkeän kostea.
Nykyisin lähes kaikkia leipälajeja saa koko Suomesta, mutta Julian nuoruudessa, ennen Ruispalojen ja puikuloiden leviämistä koko maahan, Pohjois-Karjalan parhaistakaan ruokakaupoista oli turhaa etsiä aitoa, ohutta leipää, satakuntalaisella silmällä katsoen ruislimppuja siellä kyllä oli pitkät rivit :)
Julia: kiitos erittäin valaisevasta kirjoituksesta.
Kyllä see rieska on pyöree korkee limppu... lepuskat on niitä lättyjä
Kyllä see rieska on pyöree korkee limppu... lepuskat on niitä lättyjä
Lähetä kommentti