On kauneimpien joululaulujen aika. Vuodesta toiseen laulamme niitä iki-ihania lauluja, jotka luovat joulun hengen. Mutta vaikka virsikirjan virsien kieli uudistettiin jo 1980-luvulla, joululauluihin ei ole koskettu - niissä esiintyy vanhoja sanoja ja sanojen muotoja - olivatpa alkuperäisiä sanoituksia tai käännöksiä. Ilmeisesti perinteisissä lauluissa kuuluukin olla perinteisiä sanoja, vaikka kaikki eivät kaikkea ehkä ymmärräkään.
Ystäväni on ahkeroinut keräten eri joululauluista vanhentuneita sanoja ja sanontoja tai ilmauksia, jotka ovat vain muuttuneet ylätyylisiksi. Myös monien laulujen kuvaama kulttuuri on paikoin vaipumassa unohduksiin.
-Laulu Arkihuolesi kaikki heitä: heittää-verbi, merkityksessä jättää. Viel´ on auvona ihmisten = onni, reimu - kukkii haat - kellä (=kenellä) – ilmaus armas joulu tuntuu nykykielessä myös oudolta.
-laulu En etsi valtaa, loistoa: suomennos. Sua halajan.
-laulu Kun maass´ on hanki: kenkään (=kukaan), ei siis kenkä-sanan taivutusmuoto - on äiti laittanut kystä kyllä. Kystä-sanaa käytetään tavallisesti vain partitiivimuodossa, sanasta kypsä, kypsi, mitä tässä laulussa on käytetty merkityksessä ruoka. Viron küpsis tarkoittaa pikkuleipiä – pahna = sikojen karsina, lätti.
-laulu On hanget korkeat: nietokset (käyttääkö kukaan enää nietos-sanaa) - tuulonen on varmaan ymmärrettävä, mutta tuskin käytössä.
-laulu Joulupuu on rakennettu: esim. joulupuun rakentaminen näillä sanoilla ilmaistuna on itse asiassa erikoista.
-laulu Taivahalla syttyi juuri: permanto.
-laulu Oi sa riemuisa: riemuisa, autuisa, armoisa - sekä muoto iloitkaamme.
-laulu Heinillä härkien kaukalon: ettei vain kaukalo veisi ajatuksia jääkiekkomatsiin.
-laulu Jouluyö, juhlayö: on suomennos - vaikka laulussa ei ole varsinaisia outoja sanoja, on se täynnä katkottuja sanoja, esim. valveill´, enkel´ - sekä muoto olkoon.
-laulu Maa on niin kaunis: suomennos - toiviotie - muoto kirkasna.
-laulu Varpunen talviaamuna: suomennos - kesäeinehen (eine = ateria, myös muodoltaan outo) - muoto köyhällen (tarvitaan loppusoinnun vuoksi).
-laulu Joulukirkkoon: ehkä sanat ovat kutakuinkin ymmärrettäviä. Paitsi ehkä virsta = pituusmitta 1069 m, mutta maailma, jota niillä ilmaistaan on outo: kasvojen pesua varten vesimalja (ei siis lavuaari). Lisäksi laulussa puhutaan vain silmien huuhtomisesta, ei kasvojen pesusta. Reessä karhuntalja (=karhunnahka) ja edessä ruuna = kuohittu ori eli uroshevonen - aisakello helkkää. Nouskaa kannoille lienee vieras ilmaus, tarkoittaa, että voi nousta reen taakse reen jalasten päälle kyytiin.
-laulu Joulun kellot: muoto taivahalla ja kyllähän siinäkin on runollisia vanhahtavia sanoja paljon: kajahtaa, riemuinen, välkkyy, lapsonen, helkkyen.
-laulu Sylvian joululaulu: suomennos, Topelius on kirjoittanut Suomessa, mutta sijoittanut romanttisesti jonnekin kauas - outoja sanoja en löytänyt, mutta runollisia sanoja paljon: vaiennut vaikerrus on - sammuu sun tuikkeesi tuo - on armain ja kallein mull´ ain Suomenmaa.
-laulu Joulupukki: lapset silkohapset. Silko = sileä, hapsi = tukka.
-laulu Tip tap: sillan alle = merkityksessä lattian alle. Silta kansankielessä on laudoista tai lankuista tehty lattia.
-laulu Rekiretki: ryijy reessä tuntuu ehkä omituiselta. Ryijy on ollut alun perin käyttötekstiili reessä peittona tai sängynpeittona, nykyään lähinnä vain seinävaatteena. Liinakkomme kiitää: Liina on pellavaa ja vaaleaharjaisesta hevosesta on käytetty nimitystä liinaharja eli liinakko.
-laulu Sinivuorten yö: uuras työ: uuras = hartaan ja uupumattoman ahkera, toimelias.
-laulu Juokse porosein: majall´ impyen = impi, impynen ja immyt = nuori neito, tyttö, neitsyt. Paljon myös loppuheittoa: majall´, päiv´, tääll´. Myös laulun nimessä porosein-genetiivimuoto runollinen.
6 kommenttia:
Ihan rupesi tuntumaan loputtoman vanhalta kun nuo kaikki aivan tutut sanat virkoit vanhoiksi, noin nimesit :)
Voi, minä tykkään näistä joululaulujen jotenkin arvokkaista, ikuisista, muuttumattomista sanoista. Minulle uusi oli tuo "sillan alle" eli lattian alle. Silta on helpompi esittää tonttuleikissä kuin lattia ;)
Tuttuja joululauluja laulaessa ei tule ajatelleeksi "arkikielellä". Ikivihreissä lauluissa varmaan tulee ollakin runollisia ilmauksia, muuten ne tuntuisivat varmaan liian arkisilta.
Minulla on tunne, että esim. Kello löi jo viisi -laulu on jäämässä pois nuorempien laulurepertuaarista, ehkä juuri sen kuvaaman maailman vierauden takia.
silta-sana merkityksessä lattia on itäsuomalainen murresana - täällä vanhoilla ihmisillä vieläkin käytössä
Nämä omituisuudet ovat lähes kaikki lapsuuteni käyttösanoja. 60 vuotta sitten lapsuudessani oli nietoksia enemmän kun ei ollut lumiauroja rekitietä auraamassa. Runollinen kieli ja kaanaankieli ovat käyttökelpoisia kieliä. Niitä ei pidäkään kääntää selkokielelle, vaan opetella ne sellaisenaan tuntemaan.
Jatka vaan sanailujasi, minäkin teen niin tahollani.
Rupesin miettimään itsekin tuota silta-sanaa. Lapsuuden hämäryydestä tuli mieleeni, kuinka miehet puhuivat siltalankuista, eli lankuista, joiden päälle lattialaudat naulattiin.
Mieheni tunsi samoin nuo siltalankut, ja tuntee ihmisiä, jotka puhuvat sillasta tarkoittaen lattiaa.
Jouluna otin asian puheeksi nuoremman sukupolven kanssa, ja vävyni (=itäsuomalainen) tuntee myös lattian siltana, vaikkei itse sanaa käytäkään siinä merkityksessä.
Nyt sitten selvisi myös laulussa "Pieni kissanpoikanen katsoi sillan reikiin" tuo mystinen silta-sana. Siinäkin silta tarkoittaa lattiaa, eihän olisi mitään järkeä siinä, että kissa istuisi sillalla ja katsoisi sen reikiin, vettähän sieltä näkyisi eikä hiiriä.
Toinen tyttäristäni kuuli vasta nyt, että sana tuossa laulussa ihan oikeasti onkin silta eikä "silloin", hän on mielessään muuttanut sanan oikeaan muotoon ja luullut sanaa "sillan" painovirheeksi.
Lähetä kommentti