torstai 23. kesäkuuta 2011

Hän vain nauramistaan nauroi

Minua innostaa kovasti suomen kielen monet vahvistamiskeinot. Jossain tekstissä vilahti esiin tällainen kielellinen vahvistus: "Hän vain itki itkemistään ja puhui puhumistaan, silti toinen vain nauroi nauramistaan". Selailtuani joskus vanhoja alakoulun ainevihkojani, huomasin kirjoittaneeni tällaisenkin lauseen: "Rannalle päästyänikin vain uin uimistani". (Tarina kertoo nähdystä unesta).

Minulla on sellainen mutu-tuntuma kuin tämä tällainen tekemisen painottaminen ja vahvistustapa olisi väistyvä ilmiö kielessä. Minusta se on tavallisempi vanhemman väen puheessa. En ainakaan voi kuvitella tällaista vahvistuskeinoa kenenkään kolmikymppisenkään sanomaksi.

Uudempaa vahvistustapaa ja lisääntyvää on vaikkapa naistenlehdissä näkyvä: "Tänään syödäänkin sitten oikein ruokaruokaa". Tai opettajainhuoneessa kuultua: "Ei pidetäkään oppilaille koekoetta vaan arvioidaan kurssi projektitöiden avulla". Kun joku kiinnitti huomiotani tähän vahvistustapaan vain muutama vuosi sitten, tuntui se minusta erittäin oudolta. Ja sen jälkeen minulle kävi kuten aina kun kuulee jonkin asian ensimmäistä kertaa, aloin tavata vahvistustapaa joka puolella. En oikein osaa itse vielä käyttää sitä puheessa.

Monista vahvistusrakenteista olen kirjoittanut jo aiemmin, kuten tyypistä "hän oikein haukkumalla haukkui". Tai muita vahvistuksia täällä.

7 kommenttia:

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Minusta käytin jo opiskeluaikana eli 90-luvulla ilmaisua kotikoti tarkoittamaan vanhempieni kotia erotuksena opiskelupaikan asunnosta. Minä en lue naistenlehtiä, joten en ollut huomannut, että ilmaisutapa oli siirtynyt puheesta kirjoitettuun kieleen.

Villasukka kirjoitti...

Nauroi nauramistaan... Miä kyllä käytän tota tyyliä, tosin en olekaan enää kolmekymppinen ;)

Kirlah kirjoitti...

Kaisa Kyläkoski: tuossa samassa yhteydessähän minäkin olen sen ilmaisun eka kerran kuullut. Olisikohan niin, että se on tuolla tavalla syntynytkin ja siitä sitten siirtynyt muihin yhteyksiin.
(itse olen aina asunut kiinteästi jo omassa kodissa opiskeluaikanakin, joten en tarvinnut tuollaista ilmaisua :)

villasukka: niin minäkin käytän, mutta en taida minäkään olla enää kolmekymppinen:)

Anonyymi kirjoitti...

Very nice! Would you mind if anybody used your texts for teaching purposes? -A.Pattison

Kirlah kirjoitti...

To use my texts for teaching purposes is OK.

orvokki kirjoitti...

Sorry, vastaan nyt vasta...
Mutta houkutti kertoa, että käytin jo 80-luvun lopussa kun tein kotona duunia (free-lancer) "työtyö" erotukseksi "kotitöistä". Samoin aloin käyttää "paitapaita" erotukseksi pikee-paidasta tai T-paidasta. Ja joitain muita. Nämä on jäänyt minun puheeseeni. Eikä minulla ollut aavistustakaan oliko ne muotia vai ei.

Joskus vuosituhannenvaihteessa (tai ennen) ystävättäreni toi minulle lehtileikkeen jossa kerrottiin tällaisten tuplasanojen valtaantulosta. Hän oli työkavereille nauranut, että ystävättärensä (minä) on jo vuosia puhunut noin.

Sinulla on mielenkiintoiset kirjoitukset.

Ilona kirjoitti...

Mä oon vasta seittemäntoista ja on mielenkiintoista lukea miten aikuiset ajattelee kaikista uusista tavoista ilmaista asioita. Ite on tullut varsinkin tota ruokaruokaa käytettyä jo ikuisuus, koska ruoka vakiintui tarkoittamaan mitä tahansa syötävää yleisesti. Meillä siis myös karkki ja jäätelö voi olla ruokaa, vaikka äidistä ne on herkkuja. Piti sitten selventää aina kun tarkoitti lämmintä ruokaa, kuten koululounasta.