Naiset marginaalissa

Tämänpäiväisessä Länsi-Savossa oli artikkeli "Suomalainen on mielikuvissa mies". Kirjoituksessa käsiteltiin Sanna Kivimäen väitöskirjaa, jonka aiheena on suomalaisuus ja siihen liittyviä ajattelutapoja. Väitöskirjan mukaan suomalaisuus hyvin usein vielä nykyäänkin mielletään maskuliiniseksi, mitä ilmentää mm. puhetapa "suomalainen ja hänen vaimonsa".

Muutenkin arkikielestä kuultaa vielä nykyäänkin, että mies on ikään kuin normaali olotila ja nainen jokin marginaali sivuseikka. Kun ei ollut olemassa vielä henkilökohtaisia kännyköitä, vastasin lankapuhelimeen yleensä sukunimellä tai etu- ja sukunimellä. Mikäli miestäni kyseltiin, sanottiin hyvin yleisesti: "Onkohan itse Virtanen paikalla". Miten niin mies vain oli "itse", minä vain jokin sivupersoona. Nyt kun muuten tuostakin on kulunut jo aikaa, ymmärrän toisaalta, että kyseinen sanonta voi johtua myös siitä, että mieshän sen sukunimen omistaa, minä olen sen vain mieheltä saanut. Tässä on takuuvarmasti tapahtunut muutosta ihan automaattisesti.

 Ei ole montakaan päivää siitä, kun kuulin erään kuusikymppisen henkilön kysyvän tuntemattomasta kassalla työskennelleestä naisesta: "Kenenkähän eukko se oli?" Samoin äitini ja isäni (yli kahdeksankymppisiä) saattoivat ihmetellä jotain tuntematonta naishenkilöä: "Kenenkäs akka se tuo oli?" (Nyt täytyy muistaa, että eukottelu ja akoittelu eivät ole halventavia näissä yhteyksissä, vaan alueellisia murre-eroja jokapäiväisessä puheessa, siis neutraaleja ilmauksia).

En muista koskaan kuulleeni kysymystä näin päin: "Kenes ukko/äijä/mies tuolla menee?" Mikäli miehen henkilöllisyyttä ei tunneta, hänet täytyy sijoittaa johonkin kategoriaan muulla tavoin: mitä hän tekee, mistä tullut, onko sukua paikkakunnalla. Onko hänellä akkaa tai ei, on sivuseikka. Naispuolisista kyseen ollen on automaattisesti selvää, että naisella itsellään ei ole mitään oletusarvoa, ei ammattia, vain miehen ammatin ja aseman tietämällä osataan sijoittaa henkilö oikeaan lokeroon. Tämä on kylläkin muuttumassa sitä mukaa kun kukaan ei välttämättä ole enää "kenenkään akka" vaan jokaisella on oma itseisarvonsa. Nuoremman sukupolven keskuudessa tai kaupungissa tuskin enää tuollaisia lausahduksia kuuleekaan.

Olen viime aikoina selaillut paljon lintu- ja perhoskirjoja. Minulla on myös vanha "Joka kodin luonnonopas",  vuodelta 1976, käännös saksan kielestä. Huomiotani kiinnitti, että kirjassa useimmiten linnuistakin on kuva vain urospuolisesta, naaraalla ei mitään väliä. Esimerkiksi yllä kuvassa oleva lintu, jonka perässä ui järvellä valtavan pitkä poikasparvi, jää ihan tuntemattomaksi, ellei ole muita tietolähteitä. Ei ole näköjään ennen ollut mitään väliä, mikä lintu siellä ahertaa poikasten kanssa, sen sijaan tämänkin linnun erinäköisen uroksen kuvan kohdalla mainitaan, että munii huhti-toukokuussa 7-14 kermankeltaista munaa. Naaraasta ei mainita mitään, mitäs niistä.
Onneksi nykyisissä kirjoissa ovat asiat paremmin, ja on selvinnyt, että kyseinen lintu on isokoskelonaaras.
 Ehkei kannata olla huolissaan sukupuolien epätasapainosta arkikielessä. Sanonnat ja ilmaukset ovat syntyneet kulloinkin aikansa tarpeesta ja muuttuvat automaattisesti, mutta kylläkin hitaasti. Kyllä minä silti vähän pidän pahana noiden lintuparkojen puolesta. Ei luulisi olleen mitään syytä olla mainitsematta naaraankin ulkonäköä tai osallisuutta munimiseen.

He mierosivat mieron tiellä

Eräänä päivänä kuulin ensimmäistä kertaa sanan mierota. Syntyperäinen eteläsavolainen kertoi lapsista: "Ne vain mierosivat lisää mansikoita". Oikein korva otti heti talteen tuon itselleni uuden sanan, ja selvisi, että sana on ihan käytössä oleva nykyäänkin. Tarkoittaa siis tässä yhteydessä pyytää, mankua, kerjätä.

Kun sanaa ihmettelin, minua muistutettiin sanonnasta "lähteä mieron tielle".  No niinpä tietysti. Joku lähtee siis kerjuulle. Katsoin sanaa Nykysuomen sanakirjasta, jossa mierota-sanaa ei ole ollenkaan. Miero sen sijaan on kirjan mukaan "kodin ulkopuolella oleva maailma, vieraat; nyk.tav. maailmalla, vars. kerjuulla olemista ilmaisevissa sanonnoissa". Nykysuomen sanakirjassa on myös adjektiivi mierolainen, joka myös on varmaan kaikille tuttu. Sillä tarkoitetaan mieron kulkijaa, kulkuria, varsinkin kerjäläistä.

Mieron tielle lähteminen kuulostaa kovin jo vanhahtavalta sanonnalta samoin kuin kerjääminen sinänsä. Mutta onpa näköjään mierota-verbi pitänyt pintansa murteessa, ainakin vanhemman polven puheessa.

Satujen aloitus- ja lopetusfraaseja

"Olipa kerran..." alkavat sadut useimmiten suomeksi. Se on kiinteä sanonta, jota ei ole käynyt muuttaminen. Samanlaisin kiintein fraasein sadut alkavat yleensä muissakin kielissä, mutta lopetusfraasi sen sijaan voi olla erilainen kuin mihin suomessa on totuttu. Keräsin sadun aloitus- ja lopetusfraaseja muutamista kielistä:

"Olipa kerran":  

viro: elas kord, ruotsi: det var en gång..., englanti: once upon a time..., saksa: Es war einmal...,  espanja: Había una vez / Érase una vez..., fäärin kieli: Einaferð var tað..., islanti: Einu sinni var... 

Samoin alkavat sadut myös tanskan, norjan ja hollannin kielissä.

"Kauan kauan sitten" on toinen tavallinen alku, esimerkiksi: 

ruotsi: En gång för länge sedan..., venäjä: Давным-давно (Davnym-davno), puola: dawno dawno temu..., ja viro: kaua, kaua aega tagasi.

Indonesiassa isirawa-heimon parissa työskenneeltä tuttavaltani kuulin, miten saverin kielessä (ent. isirawa) aloitetaan tarinat: "Minä alan nyt kertoa tällaista tarinaa...". (E raraara mai porie rarau...) Tätä alkua käytetään aina, kun aloitetaan kertoa mitä tahansa muutakin juttua tai tapahtumaa toiselle.

Loppufraasissa on ollut enemmän vaihtelua eri kulttuureissa.

"Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti":
viro: ja nad elasid õnnelikult elu lõppuni, 
ruotsi: Och därefter levde de lyckliga till livets slut, 

englanti: They lived happily ever after / happily until their deaths,

tanskassa, norjassa ja hollannissa on samanlainen ilmaus.

 "Ja he elivät pitkään ja onnellisina":

venäjä: И жили они долго и счастливо. (I zhili oni dolgo i s-chastlivo.)

puola:  i żyli długo i szczęśliwie.

Joissakin kielissä on suomalaisille vieraita lopetustapoja mm:
 "Ja elleivät he ole kuolleet, elävät he vielä tänäkin päivänä":
viro: Ja kui nad veel surnud ei ole, siis elavad nad õnnelikult koos veel praegugi.
saksa: Und wenn sie nicht gestorben sind, dann leben sie noch heute.
tanska:  Og hvis de ikke er døde, lever de endnu.
 

espanja: y fueron felices y comieron perdices (ja he olivat onnellisia ja söivät peltopyitä).

hollanti:  En toen kwam er een varken met een lange snuit, en het verhaaltje is uit. (ja sitten tuli pitkäkärsäinen sika ja tarina on loppu.

espanja: y colorín, colorado, este cuento se ha acabado. (Käännös jotenkin tähän tapaan: Punapää punainen, tämä tarina on loppu).

fääri: snip, snap, snúti, so var søgan úti. (Jotenkin: Snip, snap snuti, niin on satu loppu).

islanti:  Köttur úti í mýri, setti upp á sér stýri, úti er ævintýri 

(Kissa ulos suolle, nosti häntänsä, ja niin on satu loppu).

puola:  a ja tam byłem, miód i wino piłem. ( Minäkin olin siellä ja join hunajaa ja mettä.)
 Saveri (isirawa): ...tokrime ceso. (Raja menee tässä).

Esimerkiksi hollantilainen loppu sian tulosta paikalle on samantyyppinen kuulijan palauttaminen maan pinnalle sadun maailmasta kuin muistan ennen lapsuudessani unien kerronnasta. Jos joku kertoi aamulla yöllä näkemästään unesta, sanottiin hänelle lopuksi: "Ja sitten sinä heräsit ja päästit kissan pihalle". Tai jos haluttiin vieläkin rajummin palauttaa  unennäkijä normaalielämään, saatettiin sanoa: "Ja sitten sinä heräsit, ja huomasit, että sinulla on käsi kyynärpäitä myöden potassa".

Sen pituinen se!

Säästeliästä

Tällaiseksi on mennyt suomen kieli, kun on alettu luopua ä- ja ö-kirjaimista. Väärinymmärryksiä syntyy väistämättä. Sarjakuva oli Länsi-Savo-lehdessä 10.6.2012.

 Ravintolassa soimme koko illan, kun muusikko soitti pianoa. Se oli kiva ilta, ja mina nain ja koin paljon.

Revontulista iltamaihin

Mitä näet taivaalla, jos siellä on Aurora Borealis? Ne ovat revontulia, eli pohjoinen aamurusko.  Eteläisellä pallonpuoliskolla on puolestaan Aurora Australis. Nimitykset ovat latinaa ja borealis on pohjoinen ja australis tarkoittaa eteläistä. Australiakin sijaitsee siis latinalaisen nimen mukaisesti etelässä. 

Mutta entäs Austria? Kun olin keskikoulussa lukenut pari vuotta saksaa, saivat halukkaat koulun välittämänä itselleen kirjekaverit saksaa puhuvista maista. Muiden lapussa luki Germany, mutta vain minun lapussani lukikin Austria. Olin pettynyt, että Australiastako minä sainkin kaverin. Lähipiirissäkään ei ollut ketään, joka olisi osannut englantia, muista kielistä puhumattakaan. En muista miten olen lopulta saanut selville, että kyseessä onkin Itävalta. Tuskin ainakaan rinnakkaisluokan englanninlukijoilta olen asiaa kysellyt!

Itävallan nykyinen englanninkielinen nimitys Austria on käännös latinan sanasta Marcha orientalis, jolla tarkoitettiin itäisiä rajamaita. Siitä lukuisten kielimuutosten jälkeen on päästy Austriaan. Taas muuten yksi esimerkki siitä, että kaksi toisiaan muistuttavaa sanaa voivat olla alkuperältään ihan erilaisia ja erimerkityksisiä.

Kun nyt tuli mainituksi kaikki ilmansuunnat latinaksi, mainittakoon vielä länsikin: occidens. Ja tästä päästään mukavasti aasinsillan kautta saksankieleenkin. Minusta saksassa on kivankuuloiset nimitykset itämaille- ja länsimaille: Morgenland ja Abendland eli aamumaat ja iltamaat.

Kurkkiiko kurki kurjessa

Usein kehotetaan erinäisissä tietokilpaluissa mainitsemaan suomalaisia paikannimiä, jotka ovat imperatiiveja eli käskymuotoisia. Ainakin kolme on sellaisia, jotka mainitaan aina vastauksissa, ja jotka ovat ehkä kaikille tuttuja. Mutta on useita sellaisiakin, jotka ovat jonkin paikkakunnan pieniä kyliä tai muita alueita.

Tuleeko mieleen vielä maita, jotka ovat käskymuotoisia? Entä onko olemassa muita verbimuotoja kuin käskyt?
Kaikkia tällaisia on joitakin, mutta että saisit vähän aikaa pähkäillä, laitan vastauksia vasta kuvan jälkeen.

Käskymuotoisia paikannimiä:
Kaavi, Sauvo, Kisko, ovat ne tavallisimmat ihmisten mieleen tulevat. Näiden lisäksi on joukko pikkukyliä, esim: Kurki (Mikkeli), Kuovi (Aurassa), Lemmi (Mynämäki), Kuohu (Jyväskylä), Lusi (Heinolasta pohjoiseen), Tallaa (Karjalohja), Päällystä (Oulunsalo), Kantele (Pukkila), Tanhua (Savukoski).
 Eikä tietysti sovi unohtaa  maita: Suomi, Peru, Malta.

Muita verbimuotoja on vaikka kuinka, mutta tässä joitakin: Paisua (Iisalmi), Kupittaa (Turku), Hyötyy (Juva), Kohiseva (Juva).
Imperfektimuotiset Koski ja Veteli ovat varmaan monille tuttuja eri tietokilpailukysymyksistä.

Käsittämättömän järjetöntä

-Olet aivan käsittämätön (puhuja ei siis ole ymmärtänyt mitään).

-Ihan mieletön (kokonaan mieltä vailla).

-Aivan järjetön mies (eli täysin seinähullu, järkeä vailla).

-Täysin himmeetä (epämääräistä ja epäilyttävää, hullua ja käsittämätöntä).

-Ala vetää! (lähde kälppimään)

-Sinä vedit ihan tautisesti! (sairaana)

Luulisi näiden kommenttien saavan kuulijan kasvot irveeseen mielipahasta, mutta ei. Naama loistaa sitä enemmän, mitä mielettömämmäksi ja sairaammaksi meiningiksi mainitaan. Henkilö on vetänyt hyvin. On siis kyse nykyajan viihdeohjelmista, laulukilpailuista.

 Vetäminenkään ei ole nykyään enää narun vetämistä tai kälppimään lähtemistä, vaan se on synonyymi laulamiselle. Ja mitä järjettömämmäksi ja sikamaisemmaksi mainitaan, sitä parempi esitys oli. Jos sanotaan esityksen olleen hyvä, ihan ok, siisti, hieno, kaunis, upea, tarkoittaa se taas päinvastoin että no joo, ei oikein minkäänlainen.

Omakin kieli joskus utopiaa

 "Mihin minä muka tarvitsen äidinkieltä. Minähän osaan sitä jo täydellisesti". Tällaisia lausahduksia kuulee vähän väliä nuorten suusta. Eikä ainoastaan nuoret ajattele näin, vaan monella muullakin on harha, että "osaa kaiken" omasta kielestään. 

On tietysti totta, että osaamme hyvin jokapäiväisen käyttökielen. Mutta kieleenhän kuuluvat myös sanat ja ilmaukset, joita käytetään vain joillakin tietyillä aloilla. Vaikka erityisalojen kielikin on suomea, voi lukija silti lukea sivukaupalla tekstiä, eikä ole päässyt vielä yhtään käsittämään, mistä on kyse. Lääketiede ja muut luonnontieteet sekä tietokonekieli ovat tietysti ihan omaa luokkaansa. Mutta kyllä joka alalta löytyy ilmauksia, joilla saadaan perehtymätön tai "kaikenosaaja" ymmälle. 

Innostuin keräämään näytiksi sanoja muutamalta alalta, joita ei heti luulisikaan ns. erityisaloiksi:

Ruoka:

Sipulit kuullotetaan moniin ruokiin. Friteeratut lihapalat ja kaltatut tomaatit ovat niin ikään tavallisia. Marjoja voidaan joskus myös paseerata, mutta ei silloin, jos tarjotaan kandeerattuja marjoja. Ratatouille, remoulade, salsa, ravioli ovat nekin ruokaan perehtyneelle ihan jokapäiväistä särvintä. 

Kudonta:

Luodaan loimi, kierretään tukille, eikä sovi unohtaa tiuhtalankojakaan. Ja sitten alkaa niisintä, minkä helppous tai monimutkaisuus riippuu siitä, onko sidoksena palttinaa, toimikasta vai pomsia. Ennen aloittamista on polkimet sidottava, missä tarvitaan hengetöntäkin, se on hyvä myös pirtaan laittamisessa. Sukkulan juoksevuus taas on kiinni hyvästä viriöstä. Tehdäänkö poppanaa, täkänää, ripsiliinaa vai peräti vippeläraanua, on usein kiinni siitä, miten innostunut kutoja on.

Kielitiede:

Morfeemilla ei ole aina distinktiivistä funktiota. Minimiparitestin avulla pyritään selvittämään, ovatko äänteet allofoneja vai itsenäisiä foneemeja. Esim. saksassa r voidaan lausua apikaalisena tai uvulaarisena, eikä sanan merkitys muutu.

Eteläpohjalainen murre:

Yritin tikuta rasoja, mutta kyllä sitte tihkaasi ku ko ajan lykyt tippuu vartahilta, notta piti pärvöttää koko onales. Ei auta, jos vain ylitulehensa lukoo ohjeita. Niihin pitää keskittyäkin.

Kreikan aakkosista moneksi

Käydessäni paksusuolen tähystyksessä lääkäri puhui suolen mutkakohdasta eli sigmasta. Tulin tietämään, että suoli on saanut nimensä kreikkalaisesta kirjaimesta sigmasta, meidän s-kirjainta vastaavasta aakkosesta. 

Muutkin kreikkalaiset kirjaimet ovat paitsi kielen aakkosia, myös lukemattomien asioiden symboleja eri tieteellisissä teksteissä kuten matematiikassa, fysiikassa, tähtitieteessä, lääketieteessä ja uusimmassa tulokkaassa tietokonekielessä, jonne on myös vakiintunut tietynlainen koodisto kreikkalaisista aakkosista. Farmakologiassa kreikan aakkoset ovat usein etuliitteinä nimissä ja termeissä, esim. beetasalpaaja. Monet yritykset (esim. Alfa-kiinteistöt), ainejärjestöt (esim. Delta, Lambda) tai tuotemerkit (kameroihin liittyvä Sigma) ovat saaneet nimensä kreikan aakkosista.

Koska kreikan aakkosista voi olla hyötyä monissakin yhteyksissä, vaikkapa ristikoita täyttäessä, olen laatinut niistä luettelon. Suluissa on meidän vastaava aakkosemme. Joistain kirjaimista laitan myös joitain yleisimpiä symboleja, jotka saattavat kiinnostaa ns. Tavallista Tallaajaa. Suurimman osan tieteellisistä symboleista jätän kuitenkin mainitsematta, koska ne eivät aukea kyseisiin tieteisiin perehtymättömälle. Sitä paitsi halukkaat löytävät ne netistä muutenkin.

 Α α alfa (A) on kreikan aakkosten ensimmäinen kirjain. Monille lienee tuttu myös eläinlauman alfauros, joka kulkee laumansa ensimmäisenä. α:lla merkitään myös tähtitieteessä tähdistön kirkkainta tähteä. Kaiken a ja o -sanonta on peräisin myös kreikan aakkosista, sillä alfa on ensimmäinen ja oomega eli meidän o:ta vastaava kirjain viimeinen.

Alfa Romeo –automerkki sopii myös tähän, vaikka Alfa alun perin on ollut lyhenne A.L.F.A. (Anonima Lombarda Fabbrica Automobili). Ilmeisesti on kuitenkin huomattu, että nimi ilman pisteitä toimii paremmin, se luo mielikuvan eturivin autosta.

On olemassa myös Alfa-kursseja, jotka tarkoittavat kristinuskon perusteita käsitteleviä kursseja.

Β β beeta (B). A-vitamiinin esiaste beetakaroteeni lienee monille tuttu. Korkeasta verenpaineesta kärsivät saavat lääkkeeksi beetasalpaajaa.

Γ γ gamma (G). Gammasäteily lienee tutuimmankuuloinen, tarkoittaa sähkömagneettista säteilyä. Gamma kelpaa myös esim. bändien nimeksi, sillä Gamma Ray on saksalainen power metal –yhtye.

Δ δ delta (D). Lukuisten matemaattisten merkitysten lisäksi delta-nimitystä käytetään jokisuistosta, joka on viuhkamainen tai delta-kirjaimen muotoinen kolmio.

Delta on myös suosittu firmojen nimissä, mm. autoliikeketju Delta Auto.

Ε ε epsilon (E). mm. Itä-Suomen yliopiston matemaattisten aineiden opiskelijoiden ainejärjestö.

Ζ ζ zeeta(Z), Η η eeta(E), Θ θ theeta (TH), Ι ι ioota(I), Κ κ kappa(K), Λ λ lambda (L).

 

Μ μ myy (M). Kansainvälisessä yksikköjärjestelmässä myy on mikro-etuliitteen merkki. (Kreikan mikron tarkoittaa pientä). Pikku Myy Tove Janssonin Muumipeikoissa on myös ”pienintä mitä on olemassa”.

Ν ν nyy (N).  Ξ ξ ksii (X). Ο ο omikron (lyhyt O-äänne). 

Π π pii (P) Matematiikassa ympyrän kehän suhde halkaisijan pituuteen, likiarvo 3,14159. Π-symboli on matematiikassa tulon merkki.

Kouluaikanani osallistuin matematiikkakilpailuun, ja jokainen osallistuja sai hopeisen pii-merkin. Siitä yllä oleva kuva.

Ρ ρ rhoo (R) Fysiikassa tiheyden tunnus.

Σ σ sigma (S). Kirjainsymboli Σ on summan merkki.

Τ τ tau (T). Υ υ ypsilon (Y, nykykreikassa se äännetään i:ksi). Φ φ fii (F).

Χ χ khii (vastaa esim. saksan ich-äännettä). Ψ ψ psii (PS).

Ω ω oomega (pitkä O-äänne), aakkoston viimeinen kirjain (vrt. Kaiken A ja O). Omega on erittäin suosittu tuotemerkkinä. Kuuluisia ovat vaikkapa sveitsiläiset Omega-kellot. Omega-kello oli myös ensimmäinen kuussa käynyt kello.

Opelilla on Omega-niminen automalli, on myös olemassa sen toinen versio Lotus Omega. Suomessa myydään myös Omega-keittiöitä.

Terveyteen liittyvissä tuotteissa omega-nimi on tavallinen. Moni lienee syönyt vaikkapa omega-3-rasvahappoa sisältäviä pillereitä.

Tässä Omega-kellon logo.