Omakin kieli joskus utopiaa

 "Mihin minä muka tarvitsen äidinkieltä. Minähän osaan sitä jo täydellisesti". Tällaisia lausahduksia kuulee vähän väliä nuorten suusta. Eikä ainoastaan nuoret ajattele näin, vaan monella muullakin on harha, että "osaa kaiken" omasta kielestään. 

On tietysti totta, että osaamme hyvin jokapäiväisen käyttökielen. Mutta kieleenhän kuuluvat myös sanat ja ilmaukset, joita käytetään vain joillakin tietyillä aloilla. Vaikka erityisalojen kielikin on suomea, voi lukija silti lukea sivukaupalla tekstiä, eikä ole päässyt vielä yhtään käsittämään, mistä on kyse. Lääketiede ja muut luonnontieteet sekä tietokonekieli ovat tietysti ihan omaa luokkaansa. Mutta kyllä joka alalta löytyy ilmauksia, joilla saadaan perehtymätön tai "kaikenosaaja" ymmälle. 

Innostuin keräämään näytiksi sanoja muutamalta alalta, joita ei heti luulisikaan ns. erityisaloiksi:

Ruoka:

Sipulit kuullotetaan moniin ruokiin. Friteeratut lihapalat ja kaltatut tomaatit ovat niin ikään tavallisia. Marjoja voidaan joskus myös paseerata, mutta ei silloin, jos tarjotaan kandeerattuja marjoja. Ratatouille, remoulade, salsa, ravioli ovat nekin ruokaan perehtyneelle ihan jokapäiväistä särvintä. 

Kudonta:

Luodaan loimi, kierretään tukille, eikä sovi unohtaa tiuhtalankojakaan. Ja sitten alkaa niisintä, minkä helppous tai monimutkaisuus riippuu siitä, onko sidoksena palttinaa, toimikasta vai pomsia. Ennen aloittamista on polkimet sidottava, missä tarvitaan hengetöntäkin, se on hyvä myös pirtaan laittamisessa. Sukkulan juoksevuus taas on kiinni hyvästä viriöstä. Tehdäänkö poppanaa, täkänää, ripsiliinaa vai peräti vippeläraanua, on usein kiinni siitä, miten innostunut kutoja on.

Kielitiede:

Morfeemilla ei ole aina distinktiivistä funktiota. Minimiparitestin avulla pyritään selvittämään, ovatko äänteet allofoneja vai itsenäisiä foneemeja. Esim. saksassa r voidaan lausua apikaalisena tai uvulaarisena, eikä sanan merkitys muutu.

Eteläpohjalainen murre:

Yritin tikuta rasoja, mutta kyllä sitte tihkaasi ku ko ajan lykyt tippuu vartahilta, notta piti pärvöttää koko onales. Ei auta, jos vain ylitulehensa lukoo ohjeita. Niihin pitää keskittyäkin.

Kreikan aakkosista moneksi

Käydessäni paksusuolen tähystyksessä lääkäri puhui suolen mutkakohdasta eli sigmasta. Tulin tietämään, että suoli on saanut nimensä kreikkalaisesta kirjaimesta sigmasta, meidän s-kirjainta vastaavasta aakkosesta. 

Muutkin kreikkalaiset kirjaimet ovat paitsi kielen aakkosia, myös lukemattomien asioiden symboleja eri tieteellisissä teksteissä kuten matematiikassa, fysiikassa, tähtitieteessä, lääketieteessä ja uusimmassa tulokkaassa tietokonekielessä, jonne on myös vakiintunut tietynlainen koodisto kreikkalaisista aakkosista. Farmakologiassa kreikan aakkoset ovat usein etuliitteinä nimissä ja termeissä, esim. beetasalpaaja. Monet yritykset (esim. Alfa-kiinteistöt), ainejärjestöt (esim. Delta, Lambda) tai tuotemerkit (kameroihin liittyvä Sigma) ovat saaneet nimensä kreikan aakkosista.

Koska kreikan aakkosista voi olla hyötyä monissakin yhteyksissä, vaikkapa ristikoita täyttäessä, olen laatinut niistä luettelon. Suluissa on meidän vastaava aakkosemme. Joistain kirjaimista laitan myös joitain yleisimpiä symboleja, jotka saattavat kiinnostaa ns. Tavallista Tallaajaa. Suurimman osan tieteellisistä symboleista jätän kuitenkin mainitsematta, koska ne eivät aukea kyseisiin tieteisiin perehtymättömälle. Sitä paitsi halukkaat löytävät ne netistä muutenkin.

 Α α alfa (A) on kreikan aakkosten ensimmäinen kirjain. Monille lienee tuttu myös eläinlauman alfauros, joka kulkee laumansa ensimmäisenä. α:lla merkitään myös tähtitieteessä tähdistön kirkkainta tähteä. Kaiken a ja o -sanonta on peräisin myös kreikan aakkosista, sillä alfa on ensimmäinen ja oomega eli meidän o:ta vastaava kirjain viimeinen.

Alfa Romeo –automerkki sopii myös tähän, vaikka Alfa alun perin on ollut lyhenne A.L.F.A. (Anonima Lombarda Fabbrica Automobili). Ilmeisesti on kuitenkin huomattu, että nimi ilman pisteitä toimii paremmin, se luo mielikuvan eturivin autosta.

On olemassa myös Alfa-kursseja, jotka tarkoittavat kristinuskon perusteita käsitteleviä kursseja.

Β β beeta (B). A-vitamiinin esiaste beetakaroteeni lienee monille tuttu. Korkeasta verenpaineesta kärsivät saavat lääkkeeksi beetasalpaajaa.

Γ γ gamma (G). Gammasäteily lienee tutuimmankuuloinen, tarkoittaa sähkömagneettista säteilyä. Gamma kelpaa myös esim. bändien nimeksi, sillä Gamma Ray on saksalainen power metal –yhtye.

Δ δ delta (D). Lukuisten matemaattisten merkitysten lisäksi delta-nimitystä käytetään jokisuistosta, joka on viuhkamainen tai delta-kirjaimen muotoinen kolmio.

Delta on myös suosittu firmojen nimissä, mm. autoliikeketju Delta Auto.

Ε ε epsilon (E). mm. Itä-Suomen yliopiston matemaattisten aineiden opiskelijoiden ainejärjestö.

Ζ ζ zeeta(Z), Η η eeta(E), Θ θ theeta (TH), Ι ι ioota(I), Κ κ kappa(K), Λ λ lambda (L).

 

Μ μ myy (M). Kansainvälisessä yksikköjärjestelmässä myy on mikro-etuliitteen merkki. (Kreikan mikron tarkoittaa pientä). Pikku Myy Tove Janssonin Muumipeikoissa on myös ”pienintä mitä on olemassa”.

Ν ν nyy (N).  Ξ ξ ksii (X). Ο ο omikron (lyhyt O-äänne). 

Π π pii (P) Matematiikassa ympyrän kehän suhde halkaisijan pituuteen, likiarvo 3,14159. Π-symboli on matematiikassa tulon merkki.

Kouluaikanani osallistuin matematiikkakilpailuun, ja jokainen osallistuja sai hopeisen pii-merkin. Siitä yllä oleva kuva.

Ρ ρ rhoo (R) Fysiikassa tiheyden tunnus.

Σ σ sigma (S). Kirjainsymboli Σ on summan merkki.

Τ τ tau (T). Υ υ ypsilon (Y, nykykreikassa se äännetään i:ksi). Φ φ fii (F).

Χ χ khii (vastaa esim. saksan ich-äännettä). Ψ ψ psii (PS).

Ω ω oomega (pitkä O-äänne), aakkoston viimeinen kirjain (vrt. Kaiken A ja O). Omega on erittäin suosittu tuotemerkkinä. Kuuluisia ovat vaikkapa sveitsiläiset Omega-kellot. Omega-kello oli myös ensimmäinen kuussa käynyt kello.

Opelilla on Omega-niminen automalli, on myös olemassa sen toinen versio Lotus Omega. Suomessa myydään myös Omega-keittiöitä.

Terveyteen liittyvissä tuotteissa omega-nimi on tavallinen. Moni lienee syönyt vaikkapa omega-3-rasvahappoa sisältäviä pillereitä.

Tässä Omega-kellon logo.

 

Näin tunnistat eri sanaluokat

Löysin Allun blogista suomen kielen kielioppia nykynuorille. Tämä lienee alun perin löytynyt jostain Face book -sivulta. Ohje voisi vaikka oikeastikin auttaa tunnistamaan lauseista eri sanaluokat ja erottamaan, mikä on yhdyssana, mikä ei.

Kielioppia nykynuorille: Substantiivi on se sana, jonka jälkeen voi lisätä "perkele", kuten äijänperkele, autonperkele. Adjektiivi on sana jonka eteen lisätään "paskan", kuten paskantärkee, paskanhailee. Verbi on sana, jonka jälkeen lisätään sanat "ihan sikana". Nyt voi pennunperkeleet päntätä ihan sikana paskanhaileeta kieliopinperkelettä. Yhdyssana on sellanen jonka väliin EI voi laittaa vittu. Niinku 

yhdysvittusana. Ei käy. Kuormavittuauto. Ei käy. Aivan vitun ihana. Käy.

Vähän intiaaneista

Meille on aina opetettu, että intiaaneja kutsutaan intiaaneiksi juuri sen takia, että Kolumbus luuli tulleensa Intiaan.
Luin intiaanitietäjän Bear Heartin kirjan Äitini tuuli (Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 1998), jossa luuloni ja oppini osoittautui vääräksi. Kolumbuksen aikaan Intiaa kutsuttiin Hindustaniksi, joten nimitys ei ole voinut tulla siitä, vaan Kolumbus kirjoitti päiväkirjaansa intiaanien olevan "Jumalan kansaa", "In Dios", kuten se espanjaksi kuuluu. Tuosta lausumasta tiputettiin myöhemmin s pois, ja indio tuli intiaanien nimitykseksi.

Tietäjän oma nimi on Nokus Feke Ematha Tustanaki, joka merkitsee Karhunsydäntä. Hän kuuluu muskogeeheimoon. Eurooppalaiset kutsuivat heimoa kuitenkin "intiaaneiksi, jotka asuvat purojen varsilla". Puro on englanniksi creek, ja sana tuli yleiseen käyttöön, joten heimo tunnetaan maailmalla creek-intiaaneina.

Oklahomakin sai selityksensä kirjassa. Monet intiaaniheimot ajettiin aikoinaan "intiaaniterritorioon", joka sai nimen Oklahoma, choctaw-kielellä "punaisen miehen maa".
Ja kiitos tämän tietäjän heimon kielellä kuuluu: mah-doh!

Vokaalisointua

Televisiossa mainostetaan erinäisiä ohjelmia, joista sanotaan, että ne ovat saatavissa myös HD:na. Joku alkoi ihmetellä opettajainhuoneessa, miksi televisiossa sanotaan HD:na eikä HD:nä. Jälkimmäine kuulostaisi tutummalta ja sopivammalta. Sanotaanhan myös lehmille syötettävän AIV:tä eikä AIV:ta.

Sääntöhän päätteiden valintaan kuuluu, että jos sana sisältää takavokaalit A, O tai U, on pääte takavokaalinen (-pa, -na, -ssa, -lla jne). Muulloin päätteet ovat aina etuvokaalisia (-pä, -nä, -ssä, llä). Jos sääntöä tuijotettaisiin, myös lehmille pitäisi siis syöttää takavokaalipäätteistä rehua.

Opehuoneen väki alkoi maistella sanoja, ja kaikki nyökyttelivät päätään, että näyttää näin olevan. Mutta eihän kieli olisikaan kieli vaan matematiikkaa, ellei olisi kaikenlaisia poikkeuksia. Joku havaitsi yhtäkkiä, että sana veri ei mahdukaan sääntöön. Säännön mukaan pitäisi sanoa vertä, eikä verta, kuten nykyään sanotaan. Ja ilmeni, että monen äiti tai anoppi toden totta sanookin aina vertä! Kun sanaa taivuteltiin muuten: veressä, verenä, veripä, sääntö pitää paikkansa. Jossain vaiheessa muoto vertä onkin siis kääntynyt poikkeukseksi. Samanlainen poikkeus tuntuu olevan sanassa meri: meressä, merenä, mutta merta.

Poikkeuksia on paljon muitakin, mutta ne ovat yleensä suhteellisen uusia vierasperäisiä sanoja: parfyymiä / parfyymia jne, anonyymiä / anonyymia.

Sinähän osaat jo espanjaa

Olen usein kuullut jonkun valittavan, että hän ei osaa sanaakaan espanjaa. Mutta puhuja on väärässä! Ympärillämme on valtavasti espanjaa, kunhan vain saamme tietää, mitä sanat tarkoittavat. Tuotemerkeistä ja monesta muusta nimistöstä voi oppia ihan hujauksessa itselleen jo valtaisan sanavaraston.

Tuli käydyksi syömässä Amarillossa. Tehän tiedätte tuon melko kuuluisan ravintolaketjun, jossa saa texmex-ruokaa. Kaveria alkoi kiinnostaa kovasti, mitä nimi Amarillo oikein tarkoittaa, sillä nimi kuulostaa tosi kauniilta suomalaisen korvissa. Sehän on espanjaa ja tarkoittaa ´keltainen´. Oho! Outo nimi ravintolaksi, sillä onhan paljon kivempi mennä syömään Amarilloon kuin Keltaiseen. Nimen alkuperä on teksasilaisessa Amarillo-nimisessä kaupungissa, joka on saanut nimensä keltaisesta maaperästä ja siitä että siellä on paljon keltaisia kukkia. Ravintolan perustaja on ihastunut kaupungin nimeen ja laittanut ravintolalle saman nimen.

Amarillo ei ole suinkaan ainut ravintola Suomessa, jolla on espanjankielinen nimi. Espanjalaistyylistä ruokaa tarjotaan melkein joka kaupungissa, ja nimet ovat sen mukaan espanjalaisia: Toro (härkä), Torero (härkätaistelija), Matador (härkätaistelija), Del Mar (mar on meri ja ravintola haluaa viestittää tarjoavansa merenantimia), Amigo (ystävä), Nuevo (uusi), La Vida (elämä), Salud (kippis!), Sangria (sangria-juoma), La Bodega (viinikellari, viinitupa), Limón (sitruuna), La Hacienda (kartano, maatila), Tomate.

Tomate-ravintolan nimi voi tarkoittaa tomaattia, mutta tomate tarkoittaa myös ´ota itsellesi, syö´. On hauska leikitellä myös ajatuksella, saisivatko kaikki ravintolat asiakkaitakaan, jos nimet olisivat vastaavia suomalaisia. Tai jos nimien merkitys ylipäätään olisi ihmisten tietoisuudessa. Mietipä, että salud tarkoittaa paitsi kippistä, myös terveys. Kuka menisi ravintolaan, jonka nimen tietää olevan ´terveys´? Sangria on punaista juomaa, joka muistuttaa verta ´sangre´.

Muistatteko televisiosta Serranon perheen? Serrano tarkoittaa vuoristolaista. Samaa kantaa oleva sierra on ´vuoristo´. Espanjan maantieteestä moni varmaan muistaa Sierra Nevadan, joka tarkoittaa lumista vuoristoa. Ja eikö vuoriston vuoret näytäkin kaukaa katsottuna kun sahareunalta? Sierra merkitsee siten myös sahaa!

Jopas jotakin, espanjan sanoja on tullut jo kuin liukuhihnalta. Mutta tutut sanat eivät lopu tähän Monte Negro (musta vuori), Costa Blanca (valkoinen rannikko), Costa Rica (rikas rannikko), Costa del Sol (aurinkorannikko), Palma (palmu), Paloma Blanca (valkoinen kyyhky).

Syötkö Estrella-nimisiä perunalastuja? Tiesitkö, että estrella on tähti? Katsopa vaikka pussin kylkeä, siinä on tähti! Onko Zorro-sarjakuvasankari tuttu? Olet lukenut kettu-nimisestä sankarista. Kaupoista saa margarita-nimisä kukkia, päivänkakkaroita, jotka meillä on ristitty marketoiksi. Päässä pidetään sombreroita, jotka varjostavat auringolta ihan kuten sombra, varjo.

Nyt kun espanjan sanavarasto on kasvanut jo huikeasti, kannattaa katsella ympärilleen, olisiko lisää tuotemerkkejä, henkilöiden sukunimiä tai maantieteellisiä nimiä, joiden merkityksen muistaa ihan ensi lukemalla. Sinähän osaatkin jo espanjaa!

Kourallinen ampiaishämähäkkejä

Jos sinulle annetaan kourallinen dollareita, paljonko silloin saat? (Vanha lännenelokuva Kourallinen dollareita). Minä ainakin kuvittelisin saavani niin paljon kuin peukalohankaan mahtuu. Paitsi jos ne ovatkin kolikoita, täytyy olla tarkkana, etteivät pääse putoilemaan. Tai jos terveysihmiset kehottavat syömään kourallisen pähkinöitä, kahmaisen silloin kulhosta kouralla ja syön suihini.

Mutta kun tänä aamuna Aamu-TV:ssä kerrottiin, että Suomesta on löytynyt vain kourallinen ampiaishämähäkkejä, ei minulle oikeasti selvinnyt tarkkaan, paljonko niitä on löytynyt. Kuka ne on kaikki ottanut kouraansa? Paljonko hämähäkkejä menee yhteen kouraan? (Kuvassa oleva ötökkä ei ole ampiaishämähäkki, vaikka onkin samanlainen raitapaita).

Ja ihmeellisesti juuri tänään satuin lukemaan viime viikolla tulleesta Suomen kuvalehdestä, että puoli kourallista toimittajia oli uutisoimassa WTC:n tuhoa. Paljonko on puoli kourallista toimittajia? Testasin kollegoilla, ja jotkut olivat sitä mieltä, että puoli kourallista on kolme henkeä. Kenen kourilla ne on  mitattu?
Minusta tuntuu, että kourallinen-sana on tullut oikein muotiin. Yhtäkkiä sitä on viime aikoina ollut joka puolella. Ajatuksena tietenkin, että jotain on vain vähän tai muutama.
***
Muuten, kourasta puheen ollen, mitä tarkoittaa: Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla? -Vastaus: Parempi pyy kourassa. Pivo on kouran vanhentunut nimitys.

Poimulehti ja leskenlehti

 Minusta on kovin viehättävää, että monia kasveja ja eläimiä eri kansat nimittävät eri tavoin. Vaikkapa poimulehti (Alcemilla vulgaris) ei ole muiden kuin virolaisten (kortsleht) mielestä ollut poimulehti. Muilla kansoilla on tullut kasvia katsoessa mieleen ihan jotain muuta.

Kasvin lehdellehän jää helposti kastepisaroita, joten ruotsalaiset nimittävät kasvia nimellä daggkåpa. (dagg=kaste, kåpa =huppuviitta, mutta myös kotelo). Saksalaisten mielestä kasvi on näyttänyt naisten takilta (Spitzlappiger Frauenmantel). Eikä ollenkaan pahantuntuinen nimitys. Kun lehteä katsoo, voi hyvin kuvitella, miten naiset ovat kulkeneet tuollaisissa liehuvissa mantteleissa.

 Minulle oli yllätys, että espanjaksi poimulehti onkin leijonan jalka (pie de león), samoin tanskaksi ja ranskaksi. Mutta kun lehteä katsoo, voihan sen leijonan tassuksikin mieltää. Suomalaisilla ei vain tule ensimmäiseksi mieleen. Ranskalaiset voivat nimittää sitä saksalaisten tavoin myös naisten takiksi.

Leskenlehtikin (tussilago farfara) on mielenkiintoinen. Viroksi kasvi on paiseleht, leskestä ei tietoakaan. Germaanisissa ja romaanisissa kielissä se on kaikissa järjestään hevosen kavio (esim. ruots. hästhov, engl. coltsfoot). Jos lehteä tutkii, onhan se kavionmuotoinen.
(Sivumennen sanoen: Tässä yhteydessä vahingossa opin senkin, että englannin colt, joka esiintyy kaikissa miehissä yhteyksissä, tarkoittaa orivarsaa).

On hyvä, että on keksitty kasveille ja eläimille yksiselitteiset tieteelliset nimet, sillä muuten ei todellakaan olisi selvää, mistä kukin puhuu. Sellainenkin kasvi kuin hevosen häntä/poninhäntä ruotsissa tarkoittaa vesikuusi-nimistä kasvia (hästsvans), mutta hevosen häntä espanjassa onkin peltokorte, la cola de cavallo.

Voikukasta sekä orvokista ja lemmikistä olen kirjoittanut joskus aiemmin.

Vuonna puukko ja puntari

Noin viisitoista vuotta sitten kuulin ensimmäisen kerran erään oppilaan sanovan asiasta, joka oli tapahtunut kauan sitten, että se tapahtui vuonna yks ja kaks. Ajattelin tuolloin, että onpa voimakas ilmaisu, ajatukset lennähtivät heti ajanlaskumme alkuun, ihan kaiken alkujuurille. Ja kas kummaa, se ei ollutkaan oppilaan keksimä ilmaus, vaan yhtäkkiä sanonta lennähti silmille joka puolelta.

Ja kävi kuten aina paljon käytetyille sanonnoille. Se alkoi ihmisten mielestä kuulostaa kuluneelta ja jokainen muunteli ilmausta sopivin sanaparein. Seuraava kuulemani oli yhtä vaikuttava: vuonna kivi ja kirves. Ajatukset ryöpsähtivät jonnekin kivikaudelle tai vasara-kirveskulttuuriin. Pidin tätäkin ilmausta voimakkaana.

Kun lukusanat yksi ja kaksi tuntuivat liian yksinkertaisilta, ilmestyi ihmisten puheeseen muitakin variaatioita: vuonna viisi ja kuusi, vuonna kaksi ja kolme, vuonna yksi ja kolme, mutta myös ilmaus vuonna nolla.

Erilaisia sanontoja alkoi ilmestyä kuin sieniä sateella. Jos vain on olemassa jokin käytössä oleva sanapari, se on takuuvarmasti otettu käyttöön tarkoittamaan mennyttä aikaa. Aloin oikein kerätä ilmauksia ja laittaa muistiin uuden ilmauksen kuultuani. Tässä pieni lista variaatioista, joita kaikkia on joku joskus käyttänyt:

vuonna sirppi ja vasara
vuonna miekka ja kilpi
vuonna miekka ja kivi
vuonna miekka ja kypärä
vuonna miekka ja haarniska
vuonna nuija ja täysnuija

vuonna kivi ja keppi
vuonna kivi ja vasara
vuonna keppi ja kivi
vuonna keppi ja puutikku

Sattumalta tuli vastaan myös sivusto, jossa vanhemmat ihastelevat pikkulasten tietokonetaitoja, ja joku arvelee, että kymmenen vuoden kuluttua vuonna kynä ja kumi olisi yleinen sanonta, kynät ja kumit kun käyvät tarpeettomiksi. Nyt se ei onneksi vielä ole sitä.

Ruokakulttuurikin on muuttunut niin, että muusit ja nakit sun muut entisaikaiset ruuat ovat siirtyneet kauas menneisyyteen ja kelpaavat kuvaamaan aikaa kauan kauan sitten:
vuonna nakki ja pottu

vuonna pottu ja muusi
vuonna nakki ja muusi
vuonna muusi ja lihapulla

Sanonta tuntuu nykyään ehkä niin lopen käytetyltä ja kuluneelta, että googlettamallakin tulee vaikka millaisia yhdistelmiä, esim. vuonna pottu ja kivi, pottu ja kirves jne. Lista on varmaan loputon.

Kun olin kerännyt pitkän listan, huomasin taas, että johan joku muukin on tällaisia keräillyt, Wikisanakirjaan.
Onpa tehty laulujakin nimellä Vuonna yksi ja kaks.