Sinähän osaat jo espanjaa

Olen usein kuullut jonkun valittavan, että hän ei osaa sanaakaan espanjaa. Mutta puhuja on väärässä! Ympärillämme on valtavasti espanjaa, kunhan vain saamme tietää, mitä sanat tarkoittavat. Tuotemerkeistä ja monesta muusta nimistöstä voi oppia ihan hujauksessa itselleen jo valtaisan sanavaraston.

Tuli käydyksi syömässä Amarillossa. Tehän tiedätte tuon melko kuuluisan ravintolaketjun, jossa saa texmex-ruokaa. Kaveria alkoi kiinnostaa kovasti, mitä nimi Amarillo oikein tarkoittaa, sillä nimi kuulostaa tosi kauniilta suomalaisen korvissa. Sehän on espanjaa ja tarkoittaa ´keltainen´. Oho! Outo nimi ravintolaksi, sillä onhan paljon kivempi mennä syömään Amarilloon kuin Keltaiseen. Nimen alkuperä on teksasilaisessa Amarillo-nimisessä kaupungissa, joka on saanut nimensä keltaisesta maaperästä ja siitä että siellä on paljon keltaisia kukkia. Ravintolan perustaja on ihastunut kaupungin nimeen ja laittanut ravintolalle saman nimen.

Amarillo ei ole suinkaan ainut ravintola Suomessa, jolla on espanjankielinen nimi. Espanjalaistyylistä ruokaa tarjotaan melkein joka kaupungissa, ja nimet ovat sen mukaan espanjalaisia: Toro (härkä), Torero (härkätaistelija), Matador (härkätaistelija), Del Mar (mar on meri ja ravintola haluaa viestittää tarjoavansa merenantimia), Amigo (ystävä), Nuevo (uusi), La Vida (elämä), Salud (kippis!), Sangria (sangria-juoma), La Bodega (viinikellari, viinitupa), Limón (sitruuna), La Hacienda (kartano, maatila), Tomate.

Tomate-ravintolan nimi voi tarkoittaa tomaattia, mutta tomate tarkoittaa myös ´ota itsellesi, syö´. On hauska leikitellä myös ajatuksella, saisivatko kaikki ravintolat asiakkaitakaan, jos nimet olisivat vastaavia suomalaisia. Tai jos nimien merkitys ylipäätään olisi ihmisten tietoisuudessa. Mietipä, että salud tarkoittaa paitsi kippistä, myös terveys. Kuka menisi ravintolaan, jonka nimen tietää olevan ´terveys´? Sangria on punaista juomaa, joka muistuttaa verta ´sangre´.

Muistatteko televisiosta Serranon perheen? Serrano tarkoittaa vuoristolaista. Samaa kantaa oleva sierra on ´vuoristo´. Espanjan maantieteestä moni varmaan muistaa Sierra Nevadan, joka tarkoittaa lumista vuoristoa. Ja eikö vuoriston vuoret näytäkin kaukaa katsottuna kun sahareunalta? Sierra merkitsee siten myös sahaa!

Jopas jotakin, espanjan sanoja on tullut jo kuin liukuhihnalta. Mutta tutut sanat eivät lopu tähän Monte Negro (musta vuori), Costa Blanca (valkoinen rannikko), Costa Rica (rikas rannikko), Costa del Sol (aurinkorannikko), Palma (palmu), Paloma Blanca (valkoinen kyyhky).

Syötkö Estrella-nimisiä perunalastuja? Tiesitkö, että estrella on tähti? Katsopa vaikka pussin kylkeä, siinä on tähti! Onko Zorro-sarjakuvasankari tuttu? Olet lukenut kettu-nimisestä sankarista. Kaupoista saa margarita-nimisä kukkia, päivänkakkaroita, jotka meillä on ristitty marketoiksi. Päässä pidetään sombreroita, jotka varjostavat auringolta ihan kuten sombra, varjo.

Nyt kun espanjan sanavarasto on kasvanut jo huikeasti, kannattaa katsella ympärilleen, olisiko lisää tuotemerkkejä, henkilöiden sukunimiä tai maantieteellisiä nimiä, joiden merkityksen muistaa ihan ensi lukemalla. Sinähän osaatkin jo espanjaa!

Kourallinen ampiaishämähäkkejä

Jos sinulle annetaan kourallinen dollareita, paljonko silloin saat? (Vanha lännenelokuva Kourallinen dollareita). Minä ainakin kuvittelisin saavani niin paljon kuin peukalohankaan mahtuu. Paitsi jos ne ovatkin kolikoita, täytyy olla tarkkana, etteivät pääse putoilemaan. Tai jos terveysihmiset kehottavat syömään kourallisen pähkinöitä, kahmaisen silloin kulhosta kouralla ja syön suihini.

Mutta kun tänä aamuna Aamu-TV:ssä kerrottiin, että Suomesta on löytynyt vain kourallinen ampiaishämähäkkejä, ei minulle oikeasti selvinnyt tarkkaan, paljonko niitä on löytynyt. Kuka ne on kaikki ottanut kouraansa? Paljonko hämähäkkejä menee yhteen kouraan? (Kuvassa oleva ötökkä ei ole ampiaishämähäkki, vaikka onkin samanlainen raitapaita).

Ja ihmeellisesti juuri tänään satuin lukemaan viime viikolla tulleesta Suomen kuvalehdestä, että puoli kourallista toimittajia oli uutisoimassa WTC:n tuhoa. Paljonko on puoli kourallista toimittajia? Testasin kollegoilla, ja jotkut olivat sitä mieltä, että puoli kourallista on kolme henkeä. Kenen kourilla ne on  mitattu?
Minusta tuntuu, että kourallinen-sana on tullut oikein muotiin. Yhtäkkiä sitä on viime aikoina ollut joka puolella. Ajatuksena tietenkin, että jotain on vain vähän tai muutama.
***
Muuten, kourasta puheen ollen, mitä tarkoittaa: Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla? -Vastaus: Parempi pyy kourassa. Pivo on kouran vanhentunut nimitys.

Poimulehti ja leskenlehti

 Minusta on kovin viehättävää, että monia kasveja ja eläimiä eri kansat nimittävät eri tavoin. Vaikkapa poimulehti (Alcemilla vulgaris) ei ole muiden kuin virolaisten (kortsleht) mielestä ollut poimulehti. Muilla kansoilla on tullut kasvia katsoessa mieleen ihan jotain muuta.

Kasvin lehdellehän jää helposti kastepisaroita, joten ruotsalaiset nimittävät kasvia nimellä daggkåpa. (dagg=kaste, kåpa =huppuviitta, mutta myös kotelo). Saksalaisten mielestä kasvi on näyttänyt naisten takilta (Spitzlappiger Frauenmantel). Eikä ollenkaan pahantuntuinen nimitys. Kun lehteä katsoo, voi hyvin kuvitella, miten naiset ovat kulkeneet tuollaisissa liehuvissa mantteleissa.

 Minulle oli yllätys, että espanjaksi poimulehti onkin leijonan jalka (pie de león), samoin tanskaksi ja ranskaksi. Mutta kun lehteä katsoo, voihan sen leijonan tassuksikin mieltää. Suomalaisilla ei vain tule ensimmäiseksi mieleen. Ranskalaiset voivat nimittää sitä saksalaisten tavoin myös naisten takiksi.

Leskenlehtikin (tussilago farfara) on mielenkiintoinen. Viroksi kasvi on paiseleht, leskestä ei tietoakaan. Germaanisissa ja romaanisissa kielissä se on kaikissa järjestään hevosen kavio (esim. ruots. hästhov, engl. coltsfoot). Jos lehteä tutkii, onhan se kavionmuotoinen.
(Sivumennen sanoen: Tässä yhteydessä vahingossa opin senkin, että englannin colt, joka esiintyy kaikissa miehissä yhteyksissä, tarkoittaa orivarsaa).

On hyvä, että on keksitty kasveille ja eläimille yksiselitteiset tieteelliset nimet, sillä muuten ei todellakaan olisi selvää, mistä kukin puhuu. Sellainenkin kasvi kuin hevosen häntä/poninhäntä ruotsissa tarkoittaa vesikuusi-nimistä kasvia (hästsvans), mutta hevosen häntä espanjassa onkin peltokorte, la cola de cavallo.

Voikukasta sekä orvokista ja lemmikistä olen kirjoittanut joskus aiemmin.

Vuonna puukko ja puntari

Noin viisitoista vuotta sitten kuulin ensimmäisen kerran erään oppilaan sanovan asiasta, joka oli tapahtunut kauan sitten, että se tapahtui vuonna yks ja kaks. Ajattelin tuolloin, että onpa voimakas ilmaisu, ajatukset lennähtivät heti ajanlaskumme alkuun, ihan kaiken alkujuurille. Ja kas kummaa, se ei ollutkaan oppilaan keksimä ilmaus, vaan yhtäkkiä sanonta lennähti silmille joka puolelta.

Ja kävi kuten aina paljon käytetyille sanonnoille. Se alkoi ihmisten mielestä kuulostaa kuluneelta ja jokainen muunteli ilmausta sopivin sanaparein. Seuraava kuulemani oli yhtä vaikuttava: vuonna kivi ja kirves. Ajatukset ryöpsähtivät jonnekin kivikaudelle tai vasara-kirveskulttuuriin. Pidin tätäkin ilmausta voimakkaana.

Kun lukusanat yksi ja kaksi tuntuivat liian yksinkertaisilta, ilmestyi ihmisten puheeseen muitakin variaatioita: vuonna viisi ja kuusi, vuonna kaksi ja kolme, vuonna yksi ja kolme, mutta myös ilmaus vuonna nolla.

Erilaisia sanontoja alkoi ilmestyä kuin sieniä sateella. Jos vain on olemassa jokin käytössä oleva sanapari, se on takuuvarmasti otettu käyttöön tarkoittamaan mennyttä aikaa. Aloin oikein kerätä ilmauksia ja laittaa muistiin uuden ilmauksen kuultuani. Tässä pieni lista variaatioista, joita kaikkia on joku joskus käyttänyt:

vuonna sirppi ja vasara
vuonna miekka ja kilpi
vuonna miekka ja kivi
vuonna miekka ja kypärä
vuonna miekka ja haarniska
vuonna nuija ja täysnuija

vuonna kivi ja keppi
vuonna kivi ja vasara
vuonna keppi ja kivi
vuonna keppi ja puutikku

Sattumalta tuli vastaan myös sivusto, jossa vanhemmat ihastelevat pikkulasten tietokonetaitoja, ja joku arvelee, että kymmenen vuoden kuluttua vuonna kynä ja kumi olisi yleinen sanonta, kynät ja kumit kun käyvät tarpeettomiksi. Nyt se ei onneksi vielä ole sitä.

Ruokakulttuurikin on muuttunut niin, että muusit ja nakit sun muut entisaikaiset ruuat ovat siirtyneet kauas menneisyyteen ja kelpaavat kuvaamaan aikaa kauan kauan sitten:
vuonna nakki ja pottu

vuonna pottu ja muusi
vuonna nakki ja muusi
vuonna muusi ja lihapulla

Sanonta tuntuu nykyään ehkä niin lopen käytetyltä ja kuluneelta, että googlettamallakin tulee vaikka millaisia yhdistelmiä, esim. vuonna pottu ja kivi, pottu ja kirves jne. Lista on varmaan loputon.

Kun olin kerännyt pitkän listan, huomasin taas, että johan joku muukin on tällaisia keräillyt, Wikisanakirjaan.
Onpa tehty laulujakin nimellä Vuonna yksi ja kaks.

Hevonen pani oudosti

Vanhaa suomalaista kirjallisuutta on hupaisa lukea. Ei ainoastaan kirjan sisällön ja maailman erilaisuuden takia, vaan myös vanha kieli aiheuttaa hupaisia tilanteita ja ajatuksia. Luin juuri Santeri Alkion Puukkojunkkarit, ja vaikka olen tottunut pohjalaisiin sanontoihin, hätkähdin kuitenkin, kun sivulla tuli tällainen:
"...alkoivat sieltä miehille hypähdellen kerskua ja härnäillä. -Nuo juutalaiset! miehet paneskelivat ja nauroivat".

Oikein piti ottaa kappale takaisin ja lukea uudelleen ja muistuttaa itselleen, että hei, tämä on 1800-luvun vanhaa kieltä, ihmiset eivät käyttäneet panna-verbiä silloin samalla tavalla kuin nykyään. Mutta säikähdin silti, kun yhtäkkiä toisessa kohdassa oli lause: -Terve! poika pani uunin päällä.
Tällaista on useissa paikoissa samaisessa kirjassa, mutta myös hevonen pani jossain kohdin jotenkin oudosti.

Sanan ja ilmauksen merkitys on siis todella kertakaikkisesti muuttunut entisistä ajoista, vaikka kuinka yritämme vastustella, ei voi mitään. Panna-verbihän näissä tapauksissa pohjalaisessa murteessa tarkoittaa jotain samaa kuin "äännellä, ääntää, sanoa" jne. Verbistä pohjalaisittain olen kirjoittanut joskus ennenkin.

Miltä kuulostaa nykyihmisen korvissa suora lainaus Puukkojunkkareista: "-Äiti! Onkos meidän ohraa pannut halla? kysyi 6-vuotias Iikka, kun äiti tuli ulos. -Herkko sanoo, että senkin on pannut. -On lapsi."

Ennenhän kirjoitettiin muistovärssyihinkin jotenkin tähän tapaan, että "kun halla pani kukkaset ja lumi peitti maan". Olen ollut huomaavinani, että tuokin on nykyään muutettu erilaiseksi: "halla vei ne kukkaset" tai "halla surmas kukkaset". Ehkä niin onkin parempi, ei tule kenellekään mitään kummallisuuksia mieleen väärässä paikassa.

****
Eikä panna-verbi ole ainut sana, joka nykyään mielletään seksiin viittaavaksi. Varsinkin murrosikäisten oppilaiden on tarkkaan mietittävä, mitä puhuvat, ettei koko muu porukka ala naureskella. Ja kiellettyjen sanojen määrä tuntuu vain kasvavan. Jopa tukka on pannassa, kumista nyt puhumattakaan. Opettaja-lehdessä kerran eräs nuori opettaja kyseli, miten kumi-sana taipuu, kun hänen oppilaansa kuulemma kyselevät toisiltaan, "onko sulla lainata kumea?" Minusta tuntuu, että oppilaat ovat vain vältelleet kumia-muotoa, ettei synny turhaa hässäkkää.

Oletko ylioppiloitunut

Luin Aila Meriluodon kirjaa Mekko meni taululle ja hämmästelin, kun Meriluoto käytti ilmausta "hän ylioppiloitui". Kas, tuohan on uusi kätevä sana, huomattavasti lyhempikin kuin "hän pääsi ylioppilaaksi". Kuulosti aluksi vain kovin oudolta. Googletin netistä ja hämmästyin, että on ilmausta joku muukin käyttänyt, tuli muutama osuma. Kokeilin heti, olisiko joku henkilö keksinyt "maisteroitua" tai "tohtoroitua", kun on saanut noihin arvoihin oikeuttavat tutkinnot suoritetuiksi, mutta ei ainakaan minulle tullut netistä osumia. Mikä ettei, olisivat niin käteviä.

Sitten eräänä päivänä säätiedotuksissa meteorologi mainitsi, että pilvet "lauttaantuvat". Tuokin kuulosti kovin uudelta ilmaukselta. "Pilvet muodostavat lauttoja" on tietysti jo taas liian pitkä ja vanhanaikainen. Ihan huvikseni googlasin tätäkin ja kone kysyi minulta, "tarkoititko luttaantua?" No en kyllä tarkoittanut, ihan vaan tuota lauttaantumista etsiskelin! (Sivumennen sanoen tuota luttaantumista käytetään ainakin pohjalaisessa puheenparressa ilmauksessa "kyllä se asia luttaantuu" eli järjestyy).

Osumia tuli lauttaantumiselle alle kymmenen. Kun parin lauseen pätkiä oli tulosluettelossa ilman asiayhteyttä, mm. "keli lauttaantuu", luulin, että ilmausta käytetään pääasiassa vesillä liikuttaessa jäiden keskellä. Mutta ilmeni, että ilmaus on tyypillinen purjelentäjien keskuudessa. Kun "keli lauttaantuu", tarkoitetaankin, että SÄÄ muuttuu siten, että muodostuu pilvilauttoja. SÄÄN ja KELIN synonymoituminenkin aiheuttaa siis joskus ongelmia!

Ruoko ja kaisla sekaisin

Lastenkirja Kaislikossa suhisee tai Lapinlahden lintujen laulu Hiljaa Kaislikossa tuo mieleen tietynlaisen kasvin. Ja luulenpa, että suurin osa ihmisistä ei ajattele sanan kaislikko tai kaisla kuullessaan ylläolevaa kasvia, joka on oikeasti kaislaa. Vaan heidän mielessään on ihan eri kasvi, alla oleva.


Tämä joka paikan peittävä ja lehdillään näkyvyyden estävä tiheäkasvustoinen kasvi on järviruoko. Se tukkii pienet salmet ja matalikot sekä kesämökkien rannat, työntää tieltään kaiken muun, ja juuri tätä virolaiset käyttävät navettojen kattoaineena.

Kansa kuitenkin puhuu useimmiten kaislikosta, kun tarkoitetaan ruoikkoa.

Sorsat siis useimmiten uiskentelevat ruoikossa, tai miehet käyvät onkimassa ruoikon laidalla.

Ympäri lumperoisia ja korvat lummessa

Monille on tuttu sanonta: "Hän ajeli ympäri lumperoisia" tai "piti juosta ympäri lumperoisia". Mutta tietävätkö kaikki, mitä tuo lumperoinen tarkoittaa? Itse en ollut sanaan koskaan kiinnittänyt sen kummempaa huomiota, olin sen aina ajatellut tarkoittavan joitain alueita, esimerkiksi mäkiä ja kumpareita, tai vaikkapa samaa kuin maita ja mantuja. Äiti joskus sanoi myös: "miksi tavarat on levitetty ympäri lumperoisia?" Tämä myös on vahvistanut luuloani, että sillä tarkoitetaan esim. "pitkin pihoja, pitkin koko aluetta, ympäriinsä".

Saarijärven ohi ajaessamme silmiini osui kyltti Lumperoinen. Kellot aivoissani alkoivat kilkattaa. Sanan täytyykin olla jokin maastonimi ihan oikeastikin. Saarijärvellä on kaksi lampea, Iso-Lumperoinen ja Pieni-Lumperoinen. Lisäksi nimenomaan Saarijärven seudulla on erilaisia Lumpero- ja Lumperoinen-nimisiä sukunimiä ja yhdistyksiä tms.

Vaikka minulla on monia kieliin liittyviä kirjoja, ei hämmästyksekseni tuota sanaa sellaisenaan löytynyt mistään, ei edes Nykysuomen sanakirjasta eikä mistään saamelaisperäisten sanojen luetteloista. Lopulta sain selville, että sana on todella saamelaisperäinen ja lumperoinen tarkoittaa lampea. (Tutkielma-artikkeli netissä: Antti Aikio, Oulu: The Study of Saami Substrate Toponyms in Finland).

Lumperoinen on kovin samankuuloinen kuin lampi tai lumme, lumpeikko, lumpeinen jne. mutta sanoilla ei välttämättä ole tekemistä toistensa kanssa. Koska artikkeli oli englanninkielinen, ei kiinnostanut tavata sitä enempää asian selville saamiseksi. Miksi meillä on sanonta "kulkea ympäri lumperoisia"? Ei tähän nyt ainakaan sovi ajatus, että tavarat olisi levitetty ympäri lampia! Asia ei selvinnyt mistään, enkä viitsi sen takia lähteä kaupunkiin kirjastoon asiaa tutkimaan.

Sivutuotteena alkoi enemmänkin kiinnostaa Nykysuomen sanakirjassa ollut sanarykelmä lumpeuttaa, lummessa ja lumpeuksissa. Sanat nähtyäni ajattelin heti tietysti niiden tarkoittavan, että jokin lampi lumpeutuu eli kasvaa lumpeita täyteen, umpeen. Sana tarkoittaa sanakirjan mukaan, että esim. korvat menevät lukkoon, lumpeutuvat.

Jostain kaukaa lapsuudesta alkoi sitten hiljalleen nousta mieleen, että ennen sanottiin, että joku kulkee "korvat lummessa", tai joku laittaa aina "korvat lumpeen" kun tämä ei ollut kuullut jotain tai ei halunnut kuulla. Onko järven lumpeutumisen ja korvien umpeutumisen kanssa mitään tekemistä toistensa kanssa, sitä en tiedä. Voi olla vain kansanetymologiaa eli vain sattumalta sanat näyttävät samanlaisilta. Tältä istumalta en nyt voi asiaa selvittää.

Eikö tuo yllä oleva lampikin ole kohta ihan lummessa?

Hän vain nauramistaan nauroi

Minua innostaa kovasti suomen kielen monet vahvistamiskeinot. Jossain tekstissä vilahti esiin tällainen kielellinen vahvistus: "Hän vain itki itkemistään ja puhui puhumistaan, silti toinen vain nauroi nauramistaan". Selailtuani joskus vanhoja alakoulun ainevihkojani, huomasin kirjoittaneeni tällaisenkin lauseen: "Rannalle päästyänikin vain uin uimistani". (Tarina kertoo nähdystä unesta).

Minulla on sellainen mutu-tuntuma kuin tämä tällainen tekemisen painottaminen ja vahvistustapa olisi väistyvä ilmiö kielessä. Minusta se on tavallisempi vanhemman väen puheessa. En ainakaan voi kuvitella tällaista vahvistuskeinoa kenenkään kolmikymppisenkään sanomaksi.

Uudempaa vahvistustapaa ja lisääntyvää on vaikkapa naistenlehdissä näkyvä: "Tänään syödäänkin sitten oikein ruokaruokaa". Tai opettajainhuoneessa kuultua: "Ei pidetäkään oppilaille koekoetta vaan arvioidaan kurssi projektitöiden avulla". Kun joku kiinnitti huomiotani tähän vahvistustapaan vain muutama vuosi sitten, tuntui se minusta erittäin oudolta. Ja sen jälkeen minulle kävi kuten aina kun kuulee jonkin asian ensimmäistä kertaa, aloin tavata vahvistustapaa joka puolella. En oikein osaa itse vielä käyttää sitä puheessa.

Monista vahvistusrakenteista olen kirjoittanut jo aiemmin, kuten tyypistä "hän oikein haukkumalla haukkui". Tai muita vahvistuksia täällä.

Akun murreliite

Viimeisessä Aku Ankassa (No 22. 1.6.2011) on keskiaukeamalla murreliite, jossa on juttuja 14 eri murteella, kukin tarina on sivun pituinen. Minusta oiva tapa tutustua hieman tämän yhteisen kielemme erilaiseen vaihteluun. Juttujen avulla on helppo vertailla eri murteita toisiinsa.
Eikö olekin suomen kieli monipuolinen:

"Mnää ruppen dyrstäntymän dähä ainasse skuuramisse". (Rauman murre)
"Sibla holeen ja sit vaa venataa. Tällast on olla juurdbruukare". (Stadin slangi)
"No elekeähän siinä. Soatta ottoa jottae teältä. Tahtosittako karvalelluo?" (Kainuun murre).

Nuo mainitut murteet ja 11 muuta esiintyvät lehden liitteessä. Jos noista äskeisistä lauseista ei saa selvää, ei hätää. Lehdessä on joka tarinan jälkeen sanastoa, jonka avulla pääsee vähän kärryille. Ja jos ei yhden sivun jälkeen ole saanut mitään selvää, ei vieläkään hätää. Seuraavalla sivulla on jo uusi murre, joka voi olla jo vaikka se ikioma.