Annettiin rukkaset

Kun nainen torjuu miehen kosinnan, hän antaa kosijalle rukkaset. Miksi juuri rukkaset? Monilla germaanisilla kansoilla on ollut keskiajalla tapana antaa käsineet lahjaksi, kun on tehty sopimuksia. Jos käsineet palautettiin, se tarkoitti kosinnan ja sopimuksen hylkäämistä. Kotuksen sivulla asiaa rukkasista enemmänkin.

Saksassa ei nykyään kuitenkaan puhuta rukkasten antamisesta, vaan siellä annetaan kori, einen Korb geben, samoin ruotsissa: ge korgen, sekä virossa: korvi anda. Ruotsiin sanonta lienee tullut saksan kielen kautta, virossa on yleensäkin paljon saksalaisia lainasanoja ja -ilmauksia.

Tuo korin antaminen ei tarkoita alun perin mitään pientä kannettavaa koria. Keskiajalla korkealla linnan tornissa asuva neito pudotti alhaalla olevalle kosijalle nuoran päässä olevan korin, jolla veti kosijan ylös. Jos kosija oli kuitenkin epämieluinen, laittoi tyttö korin pohjan niin huonoksi, että kosija hulahti korin läpi alas. (Tästä muuten myös saksan ilmaus durchfallen, reputtaa eli pudota läpi).

Espanjalaiset eivät anna epäsuositulle kosijalle koreja eikä rukkasia vaan kurpitsoita (calabazas).
Englantilaiset vain yksinkertaisesti tyrkkäävät toisen matalaksi turn down. Arkikielessä voi huitaista luudallakin to give the brush-off tai to give a knock-back, mutta ne voivat tarkoittaa muunkinlaista kieltävää vastausta kuin nimenomaan kosinnan torjumista.

Lintuja löysivät tutkijat

Viime postauksessani kirjoitin sanajärjestyksestä, mitä aihetta jatkan vielä vähän. Näin Ilkka-lehdessä tällaisen lauseen:
”Kaksikymmentä talvehtivaa koskikaraa löysivät Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen karalaskijat viikonvaihteessa Etelä-Pohjanmaan ja Virtain alueelta”. (Ilkka 24.2.09 s.11.)

Vaikka suomen kielen sanajärjestys on melko vapaa subjektin ja predikaatin suhteen, on edellisessä lauseessa väärinymmärryksen mahdollisuus. Sääntöhän kuuluu, että jos subjekti on painoton, se on ennen predikaattia, mikä olisi äskeisessäkin lauseessa oikein. Mutta koska äskeisessä tapauksessa on subjektilla lisäksi monia määritteitä, mikä tekee rakenteen kovin raskaaksi, kaikkein paras olisi muotoilla lause kokonaan uudelleen.

Nimenomaan englannin vaikutuksesta on suomessakin alettu käyttää lausetyyppiä: birds were foud by researchers, lintuja löysivät tutkijat tältä alueelta, mikä ei kuitenkaan oikein onnistu suomen kielessä kielen erilaisen rakenteen takia. Tässä subjekti on painoton, sivuseikka, joten sanajärjestys suomessa pitäisi olla: lintuja tutkijat löysivät tältä alueelta.

Loppukevennykseksi Luonnon oppi -nimisestä kirjasta vuodelta 1865 sanajärjestykseen ja eläinten puhuttelusanoihin hän-se liittyvä teksti:

”Krokodili tulee 15 kyynärän pituiseksi ja on peitetty tukevilla kilvillä. Päivät on hän vedessä, ja yöllä tulee hän maalle. Maalla on hän hitanen, eikä kovin rohkia, mutta vedessä vikkelä ja kovin vaarallinen. Sen ruoka on kalat, mutta ottaa hän suurempiaki eläviä, ihmisiäki. Naara laskee yhden munan rantaan ja vartioitsee sitä.”

Mitä väliä sanajärjestyksellä

Onko suomen kielessä väliä, missä järjestyksessä sanat ovat? Ei ainakaan oppilaiden mielestä ole mitään väliä. On tavallinen luulo, että ”kyllähän kaikki kuitenkin sen ymmärtävät”. Miltä kuulostaa suomen kielessä asiateksti, jossa on tyypillinen saksan kielen sanajärjestys:
Kun minun autolla isän yliopistoon kaupungin ajaa on täytynyt, olen parkkipaikkaa kauan etsimään joutunut. (=Kun minun on täytynyt ajaa isän autolla kaupungin yliopistoon…)
Pietaria esittelevästä kuvakirjasta otin virkkeen, jonka sanat saksalainen laittaisi tällaiseen järjestykseen: Eremitaasi on henkinen maailma, joka aikavirrassa luotu ja rikastettu jumalan lahjoilla on, joiden nimi taide on.

Samanlaiselta varmaan kuulostaa ulkomaalaisen korvissa, jos me laitamme heidän kielessään sanat väärään järjestykseen. Osan siis ymmärtää hyvinkin, vaikka tuntuukin oudolta, osa tulee sekavaksi.

Puhekielessä ei sanojen järjestys ehkä olekaan niin tarkkaa, sillä sanojen painotus ja väärinymmärrysten korjaamisen mahdollisuus on olemassa, mutta kirjoitetussa kielessä voi syntyä epäselvyyksiä ja huvittavia tilanteita. Nimenomaan ainakin niissä tapauksissa, joissa syntyy väärinymmärryksiä, pitäisi olla huolellinen sanajärjestyksen kanssa.

Allun blogissa, johon jossain aiemmassa postauksessa olen viitannut, oli hulvaton lause:
Tällä kortilla saa syödä kaksi ihmistä ABC:llä.
Muita väärin muotoiltuja lauseita esim:
Mies löi naista pankkiautomaatilla päähän.
Kirkon penkillä istui käsilaukku sylissään vanha mummo.
Hän menetti ensimmäisen lapsensa vain puolivuotiaana.
Koulussa valmistelin viikon ohjelmaa tietokoneella. (valmistelinko sitä kokonaisen viikon vai valmistelinko ohjelman koko viikoksi?).
Pari päivää sitten vihastunut mies murtautui huoneistoon. (Murtautuiko pari päivää sitten vai vihastuiko pari päivää sitten?)
Entäs tämä:
Kannattaa pitää hevosta vai pitää kannattaa hevosta?

Myös-sanan sijoittaminen oikeaan kohtaan tuntuu olevan erittäin vaikeaa. Puhekielessä ei niinkään tule väärinymmärrystä, koska yleensä sanaa, johon se viittaa, painotetaan. Kirjoitetussa kielessä olisi hyvä laittaa myös-sana sen asian eteen, jota tarkoitetaan, koska esim. seuraavassa lukija automaattisesti ajattelee, sen liittyvän huomenna-sanaan:
Yhdysvaltain ja Englannin välinen selkkaus on myös huomenna käsiteltävien asioiden joukossa. Onko siis selkkaus huomennakin käsiteltävänä vai onko selkkauskin aiheena muiden muassa? Ellei lauseessa olisi huomenna-sanaa, ei väärinymmärrystä pääsisikään tulemaan, lause olisi ihan oikein.

Ei todellakaan ole ihan sama, mihin myös sujahtaa. Eri sanojen paikalle voi kokeilla myös –kin-päätettä:
Myös minä rakastan sinua.
Minä myös rakastan sinua.
Minä rakastan myös sinua.

Loppuun vielä paljon siteerattu Veikko Polameren runo, joka hyvin kuvaa, että sanajärjestyksellä on väliä:

Olet nuori ja minä rakastan vain sinua.
Vanhenet ja minä vain rakastan sinua.
Olet vanha ja vain minä rakastan sinua.

Ruotsin uusia sanoja

Jos suomen kielessä on muutosvauhti niin kova, että vuodessa syntyy 3000-5000 uutta sanaa, on vauhti kova myös muissa kielissä. Ruotsin kielessä syntyy uusia sanoja vähintäänkin yhtä hyvää vauhtia kuin suomessa. Niistäkin kuulimme viime viikonlopun koulutuksessa. Otan tähän muutaman esimerkin, jotka saattavat kiinnostaa laajemminkin kuin ruotsin parissa askaroivia.

Kun nykyään on monenlaisia perheitä, on tullut tarve keksiä uusia sanoja myös perheenjäsenille. Uusioperheen isästä ja äidistä ei käytetä ruotsissa äitipuoli- tai isäpuolisanoja, vaan nämä ovat muovisia vanhempia: plastmamma ja plastpappa, voi äiti olla kuminenkin, gummimamma. Sikäli vanhoja sanoja, että ne ovat olleet jo pitkään ruotsin oppikirjoissakin. Uuden avioliiton myötä kaupanpäällisiksi tulleet lapset ovat bonusbarn.

Vanhempiin ja lapsiin liittyen on muitakin ihka uusia sanoja. Curlingföräldrar, curlingvanhemmat on myös suomen kielessä sanonta vanhemmista, jotka tasoittavat tietä lapsilleen lakaisten kaikki esteet näiden tieltä. Ei siis kovin positiivinen ilmaisu, mutta ei ilmeisen positiivinen ole tämäkään: helikoptermamma. Tämä on sellainen äiti, joka helikopterin tavoin roikkuu ilmassa vahtien lapsensa jokaista liikettä.

Mutta mitä tarkoitetaan tyttölihalla, tjejkött? Ei suinkaan se mitään hävytöntä ole, vaan lihaa, jota nimenomaan tytöt syövät mielellään: kanan- ja kalkkunanlihaa.

Mikä sitten on rondellhund? Se on perin mielenkiintoinen ilmiö Ruotsissa. Kaikki alkoi Linköpingistä vuonna 2006, jolloin Stina Opitzin koiraa kuvaavaa taideteosta Cirkulation II liikenneympyrässä vandalisoitiin. Tuon jälkeen ihmiset ovat alkaneet viedä vähän joka puolella Ruotsia liikenneympyröihin omatekoisia koiria milloin mistäkin materiaalista, ja noita koiria nimitetään nyt liikenneympyräkoiriksi, rondellhundar.

Mainittava on vielä uudet sanat, jotka ovat syntyneet ihan viime aikoina, kun talouskriisin aikana ei voikaan matkustaa lomalla ulkomaille. Silloin vietetään lomaa kotona ja vain kotimaassa: hemester (=semester hemma) ja svemester (=semester hemma i Sverige). Nämä sanat on muodostettu amerikanenglannin mallin mukaan: staycation, americation.

Kielen muutoksista

Eilisen koulutuspäivän annista riittää vielä tänne kielibloginkin puolelle. Kielen muutoksista kuulimme parikin luentoa. Sanaston nopean lisääntymisen ja vaihtumisen lisäksi kielessä tapahtuu muitakin muutoksia, sekä nopeita että hitaita.

Hitaista muutoksista olkoot esimerkkeinä nämä:
-Pronomini se toimii artikkelin tapaan: Se Pekka puhui eilen jostain matkastaan.
-Duaali kielestä on kadonnut. Duaali tarkoittaa sitä, että yksikön ja monikon lisäksi kielessä on ollut myös kaksikko, jolloin verbi on taipunut omalla tavallaan, kun on ollut puhe kahdesta.
-Sijamuodot ovat ovat muuttuneet ja kehittyneet todella hitaasti, ne ovat vähintään 2000 vuotta vanhoja.

Nopeita rakenteen muutoksia ovat mm. nämä:
-Sä-passiivi on yleistynyt kielessä hurjaa vauhtia. Sitä nimitetään myös Häkkis-passiiviksi, sillä se yleistyi Mika Häkkisen puheen myötä: Kun sä voitat formuloissa, sun fiilikset on aivan mahtavat. (Ihan kuin hän puhuttelisi minua, ja minä olisin voittanut formuloissa!)

-Englannista tulleiden sanojen ja sanontojen lisäksi myös rakenne paras kirja ikinä (the best book ever) tai eniten toivottu (= toivotuin). Tämä rakenne lisääntyy englannin vaikutuksesta myös ruotsin kielessä, mera- ja mest-vertailu lisääntyy.

-On muuten jo epäselvää, ovatko sellaiset englannin kielen kiteytyneet fraasit kuten see you itse asiassa jo katsottava suomen kieleksi. Jos joku moikkaa lähtiessään see you, ei toinen tavallisesti vastaa englanniksi, vaan saattaa sanoa: no hei sitten!

-Kieltosanaton kielto on myös tullut kieleen. Sitä on kuitenkin tavattu jo vanhastaan eri murteissa: Se mikään uusi asia ole! Mutta nimenomaan ns. aggressiivi on yleistynyt nopeasti. Sillä kiistetään jotain: Mä mikään pissis oo! Ja usein vielä vahvistettuna nykysuomalaisten voimasanalla: Vttu se sinne tullukkaan!


P.S. Allun blogissa oli niin herkullinen kielijuttu, että sinne on ihan pakko linkittää.

Viisi virkaa, kuusi nälkää

Kielessä on valtava määrä lukusanailmauksia. Monet niistä ovat jähmettyneitä sanontoja, joiden lukusana ei itse asiassa tarkoita sananmukaisesti sitä, mikä sen merkitys on. Olen kerännyt joitakin ilmauksia, osa on uskomuksia, osa sananlaskuja, osa muuten vain kiteytynyt sanonta. Joissakin kohdin olen laittanut myös ruotsalaisen sanonnan, jos se poikkeaa suomalaisesta mielenkiintoisella tavalla.

1
-Se tapahtui vuonna yksi ja kaksi (vars. nuorten käyttämänä, kun jotain tapahtui iät ja ajat sitten).
-Voi yhden kerran!
-Hän oli yhtä hymyä. (=pelkkää)
-Voi yhden kerran! (=voi hyvänen aika)
-yks hailee
-yhtä sun toista
-ykskaks
-yksi ja toinen (=vähän jokainen)

-kaksi kärpästä yhdellä iskulla
-mennä yhdestä korvast sisään ja toisesta ulos
-ei yksi pääsky kesää tee
-yhden syönyt ja toista mieli tekee (joku on vihaisen näköinen)

2
-kahden kesken (ruots. mellan fyra ögon = luottamuksellisesti).
-ei pyyssä kahden jakoa
-ei kahta kolmannetta
-makkaralla on kaksi päätä, toinen pää ja toinen pää
-kaksin aina kaunihimpi
-kahden kauppa, kolmannen korvapuusti

3
-Ennen kuin kukko kolmasti kiekuu.
-Kolmas kerta toden sanoo.

4
-Hän oleskelee vain neljän seinän sisällä.

5
-Työ on viittä vaille valmis.
-Tuosta on viisi hirttä poikki. (=ulos siitä)
-En välitä siitä viiden pennin vertaa.
-Siitä viis veisaan! Siitä viis! Ruotsissa sama: derom bryr jag mig sju.
-Viisi virkaa ja kuusi nälkää.
-viis sormee ja vilaus ( joku varastaa jotain)

7
-Olla seitsemännessä taivaassa.
-Seitsemän peninkulman saappaat. Sjumilasteg.
-Han pratade sju stugor fulla. (puhui ummet ja lammet)
-Jotain on seitsemän lukon takana. (=tavoittamattomissa)
-Muistettavana sen seitsemän asiaa. (femtielva olika saker).
-Sen seitsemää sorttia pikkuleipiä.
-Maailman seitsemän ihmettä.
-joku on kuin seitsemän leivän uuni (eli niin iso)

9
-Kissalla on yhdeksän henkeä.
-Luvata yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista (=luvata jotain katteettomasti). (lova guld och gröna skogar).
-luvata yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista (esim. mies naiselle katteettomasti)
-syksy ajaa yhdeksällä hevosella (saman päivän aikana sää vaihtuu nopeasti)

10
-Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.
-Olenhan kymmenen kertaa sanonut, että…
-yritys hyvä kymmenen, tulos nolla (sanottiin usein lapselle, kun tämä yritti tehdä samaa kuin isosisko ja isoveli)
-yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata (sitäkin sanottiin usein lapselle)
-olla toisellakymmenellä (vähän humalassa)

13
-Hänen kaltaisiaan on kolmetoista tusinassa.
-Trettondagen (ruots. loppiainen)

14
-Fjorton ämbeten, femton olyckor. (= viisi virkaa, kuusi nälkää)

16
-Voi helvetin kuustoista!

17
-Aj sjutton!
-Ge sjutton i något! (=viis veisata).

100
-Olenhan sanonut sinulle sata kertaa, että…
-satajalkainen
-sataa sataa, ja se on sitten jo monta sataa

1000
-Tuhannet kiitokset.
-tuhatjalkainen
-tuhattaituri
-mennä tuhatta ja sataa
-tuhat tai tuhannen tulimmaista (tai jotain sen tapaista sadattelua!)

espanjankielisiä, saksalaisin käännöksin.

Vanhat kehonosat

Nämä kuvat ovat Helsingistä Castren-näyttelystä (Kulttuurien museo). Kuvissa ovat suomen kielen ihmiseen liittyvät kaikkein vanhimmat sanat eli näille on löydetty vastineita suomalais-ugrilaiseen tai uralilaiseen yhteisaikaan asti.



Kiinnostavaa näissä on myös se, mikä näistä puuttuu: esim. sukupuolielimiin liittyvät nykyiset sanat eivät voi olla kovin vanhoja tai eivät ainakaan niitä kaikkein vanhimpia. Täytyy olettaa, että kaikkein vanhimpina aikoina on tietysti ollut olemassa nimitykset ihmisen kehon kaikille osille. Mutta sellainen, mikä ihmistä kovasti kiinnostaa, saa uusia ja uusia nimityksiä. Näin ollen olisivat kaikkein vanhimmat nimitykset hävinneet uusien tultua tilalle. Voihan olla niinkin, että kun joinakin aikoina on ollut kielletympää puhua sukuelimistä, niiden nimityksetkin ovat unohtuneet.

Keskellä ei mitään

Suomalaisilla on iät ajat ollut oma erinomainen ilmaisu Jumalan selän takana, kun joku asuu oikein kaukana. Tämä sanonta on otettu Raamatun kohdasta, (1. Moos 4:11-16) jossa Jumala karkottaa Kainin pois kasvojensa edestä eli selkänsä taakse, syrjäseuduille.
Tähän olen nähnyt toisenkin selityksen, jonka mukaan kohta olisi toisesta Mooseksen kirjasta, jossa Mooses pyytää saada nähdä Jumalan (2 Moos 33:18-23). Jumala suostuu pyyntöön, mutta Mooses saa nähdä vain Jumalan selän. Minusta ensimmäinen kohta on selityksenä todennäköisempi, koska on nimenomaan kyse poissa silmistä olemisesta. Jälkimmäinenhän on päin vastoin positiivinen asia.

Voi tuosta vieläkin kauempana asua: Jumalan selän takaa vielä 50 kilometriä korpeen päin.
Onhan meillä muitakin sanontoja, joskin arkikielisiä tai alatyylin ilmauksia: perähikiällä, hornan tuutissa, hevon kuusessa, hevon vitussa, jossain maailman perseessä, susirajan takana. Nykyään myös ehkä Kehäkolmosen ulkopuolella tarkoittaa jollekin jo äärimmäistä periferiaa.

Keskellä ei mitään on suomen kielessä melko uusi sanonta, suora käännös englannin in the middle of nowhere –sanonnasta. Samaa sanontaa voivat käyttää ruotsalaisetkin nykyään: i mitten av ingenstans tai mitt ute i ingenstans. Samoin saksalaiset: Irgendwo im Nirgendwo (jossakin ei missään).

Ruotsalaisilla on omakin tyypillinen sanontansa: bortom all ära och redlighet (kaiken kunniallisuuden ja kunnollisuuden ulkopuolella). He voivat sanoa myös: Området där vargen finns (alue jossa susi asuu) sekä långt ute i bushen (kaukana pusikossa). Murteellinen ilmaus i tassemarken kuvailee hyvin seutua, jossa kuljetaan hiljaa tassutellen. I världens ände on maailman äärilaidalla olemista.

Tyypillisiä saksalaisia ilmauksia samalle asialle: Da sagen sich Fuchs und Hase gute Nacht. (Siellä kettu ja jänis sanovat toisilleen hyvää yötä.) Toinen versio: Dort sagen sich Eulen und Käuze gute Nacht (Siellä sanovat pöllöt ja minervanpöllöt toisilleen hyvää yötä). Saksalaiset voivat sanoa myös maailman äärilaidalla: am Ende der Welt tai kuun takana: hinterm Mond. Kyllä saksalaistenkin mielestä jokin paikka voi sijaita maailman persereiässä: am Arschloch der Welt.

Espanjalaiset ovat viidennessä männyssä: en el quinto pino tai viidennessä helvetissä: en los quintos infiernos tai viidennessä vitussa: en el quinto coño, kun he oikein kaukana asuvat. Joku asuu myös pirun kotona: a casa del diavolo tai paikassa, jossa Kristus heitti sandaalinsa donde Cristo perdió la alpargata tai missä Kristus päästi viimeisen huutonsa donde Cristo dio el último grito. Voihan joku olla myös keskellä pampaa en medio de la pampa.

Tuota niin niin

Soittaessani syksyllä venäläisen opiskelijani suomalaiselle miehelle tulin myös epäilleeksi, oliko opetuksestani ollut mitään hyötyä. Mies vastasi: Johan nyt toki. Tuo sanonta jotenkin paljasti, että mies ei ainakaan ole täkäläisiä. Epäilin eteläpohjalaiseksi, kuten asian laita sitten olikin.

Samalla tavalla höristän korviani, jos joku sanoo: Eihän nyt toki. Tämäkin on sellainen ilmaus, jota ei itäisessä Suomessa kuule koskaan. En ole varma, käytetäänkö etelässä ja lännessä päin yleisesti, mutta ainakin tyypillisesti Pohjanmaalla. Nyt juuri olen lukemassa Liza Marklundin dekkaria, jossa yksi repliikki alkaa: Tottahan toki. Kirjan on suomentanut Päivi Kivelä. En saanut mistään selville, mikä on suomentajan alkuperäinen tausta, muttei ainakaan itäsuomalainen. Eteläinen Suomi on vetänyt ihmisiä vähän sieltä sun täältä, joten siellä saattaa olla vaikka millaista sekakieltä käytössä.

Pari muutakin sanontaa olen huomannut tyypillisen pohjalaisiksi kuten sana tottapa, joka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin varmaankin, ehkäpä: Tottapa sillä oli kiire.
Yksi takuuvarma pohjalaisuuden merkki on täytesanonta tuota niin niin, muualla sanotaan vain tuota tai tuota niin tai tota noin. Mikään näistä ei vaikuta murrepiirteeltä, mutta on silti tyypillisempi jollain tietyllä alueella.

Ihmisen on vaikea peittää alkuperäistä murretaustaansa tai kansallisuuttaan, vaikka sen haluaisi tehdäkin. Aina jokin pieni vivahde ääntämisessä, intonaatiossa, painotuksessa sanavalinnassa paljastaa taustan. Tuo vivahde on joskus vain pieni häivähdys, mutta tarpeeksi selkeä paljastamaan. En missään nimessä tarkoita, että se olisi paha asia, eikä ole kenelläkään mitään syytä salailuun, onpahan vain mielenkiintoinen huomio.

Jääräpää pässi

Mistä tulee itsepäisen ihmisen nimitys jääräpää? Jäärä tarkoittaa pässiä. Virossa se on sitä vielä nykyäänkin, jäär. Siellä horoskooppimerkki oinas on myös jäär.
Hämmästyttävää, että sana on sama kuin saksan Jahr ja ruotsin år, vuosi. Jäärällä on alkujaan tarkoitettu vuoden tai alle vuoden vanhaa karitsaa, vuonaa.

Entäs jästipää? Onko se hiivapää, kuten tekisi mieli luulla? On se. Ruotsin jäst on hiiva, mistä sana on peräisin. En tiedä, onko hiivapää yleisenä haukkumasanana käytössä missään päin Suomea, mutta ainakin taikinapää ja taikina-aivo ovat yleisiä, ja siitä aivoton taikina. Sanontaa käytetään typerästä ihmisestä.
Itse olen kuullut jästipäätä käytettävän jääräpään synonyyminä itsepäisestä ihmisestä.
Jästipää on ollut aiemmin myös humalainen "hiivapää", juoppo, kylähullu. Olla jästissä on ollut humalassa oloa.